torstai 17. joulukuuta 2009

Muodin huipulla

La 12.12: LEPO - vasen tibialis posterior täysin jumissa.

Su 13.12: LEPO - sama homma edelleen.

Ma 14.12: Hieronta - olipa pohkeet sellaisessa jökissä, että morjens!

Ti 15.12: Vesijuoksu/-jumppa 55min - Tämä päivä vielä suht kevyesti

Ke 16.12: A: jooga 45min P: 3x500m/1.24-1.26/2' + 10' + 7x200m/30-32"/1.15 - Kulku oli kyllä hyvä, mutta hiukkasen v. akilles jöksötti pitkän tauon takia.

To 17.12: 9km rento - 19 pakkasta, mutta kulku hirmuhyvää.

Tänään oli ensimmäinen päivä lähes viikkoon, että juoksu tuntui normaalilta. Oikeastaan tuntui jopa erinomaisen hyvältä. On ollut matalaa verenpainetta ja kramppia pohkeessa. Tällä hetkellä tuntuu aivan mukavalta. Eilinen ratatreenikin liikkui melko messevästi, tosin akilles ei tykkää jyrkistä kaarteista.

Tuomo juoksi testijuoksussa 4,5km aikaan 18.24. Se ei hirvittävän kovaa ole. Hirvittävää se kyllä on. Jiri 12-v juoksi 17.30 Eli jätti Tuomon. Kivasti oli juoksijoitakin yli parikymmentä. Suunnistusväki lasetti aika kovaa vuodenaikaan nähden. Hieman olen tapani mukaan skeptinen, että noinkohan kulkee keväällä kun nyt jo mennään noin kovaa. Tiedustelin Päähine-Harjulta, että onko laitaa kun juoksu kulkee miehillä noin kovasti. Kuulemma on. Katsotaan, mitä se on huhtikuussa.

EM-maastot juostiin. Sanoopa kuka ja mitä vaan, niin Matti juoksi hyvin. Kuin myös Sandra. En käytä laatusanoja muiden juoksujen arviointiin. Voisi sanoa, että miesten voittajan tekniikka oli lähestulkoon keveintä, mitä maastojuoksussa olen nähnyt. Samaten Farahin sippaus oli kuin oppikirjasta. Tekniikka hajosi täysin ja mies käärittiin folioon.

Meillä on elo kotosalla vähän helpottanut kun Wiski ei ole enää lamppupää. Näyttää se eläminen ilman kiveksiäkin onnistuvan.

Oma paino on tällä hetkellä vähän alle 71kg. Siitä kun kevääksi vielä 3kg pois, niin aika kevyesti pitäisi kulkea. Sanoin Tuomolle, että kaiken natsatessa uskon sen pääsevän 3.20/km kuntoon. Tuomo oli ehkä siitä otettu. Sen jälkeen sanoin, että se ei valitettavasti riitä. Jos Tuomo juoksee Toukokuun alussa 3.20-vauhtia, niin saatan pitää Tuomoa varteenotettavana.

En muuten juo glögiä enää pitkään aikaan. Toimiston Sartsa keitti kyseistä litkua tänään 10 litraa josta join varmaan kolme. Vaikkakin se oli pohjaan palanutta. Yäk.

sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Hyvä Masa!

Matti Räsänen Suomi, Joensuu ja Reijola. Poikamme maailmalla, virittelee kohta 15 millin piikit piikkareihinsa, ylisuuren Karhun kilpailupaidan päällensä, miettii ottaisiko vielä kupin kuumaa ennen kilpaa, vai menisikö näillä. Kampaa hiuksensa viisipiikkisellä, hymähtelee muiden tohkeillessa, näyttää uinuvalta vaikkei todellisuudessa ole sitä. Ei päästä vielä mieleensä ajatusta viileästä Guinnessista jalon kilvan jälkeen. Vielä on maltettava.

Se on meidän Masa kohta baanalla. Ei muuta kuin Urheilukanava auki ja katsomaan miten äijän käy. Top 20 olisi kova, mutta realistista.

perjantai 11. joulukuuta 2009

Pajunoksa pohkeessa

Ma 7.12: 8km reipas ylämäet kovaa - aivan äärettömän hyvä kulku. Vaarallisen helppoa.

Ti 8.12: A: jooga 45min I: sitten olikin pientä lämmöntuntemusta - oli arvattavissa. Eihän se muuten olis eilen noin hyvin kulkenut.

Ke 9.12: A: futsal+kehonhallinta 55min I: 9km rento - Toisaalta helppoa, mutta ihan tavallinen olo ei ole.

To 10.12: kuntopallojumppa 45min - verenpaineet oli melkoisen alhaalla. Ei ihme, että oli outo olo.

Pe 11.12: 8km kevyt - pohje löi melkoisen kovaan suojakramppiin jostain syystä. Tarkemmin ottaen Tibialis Posterior. Se on jostain syystä mulla aika usein jumissa.

Tuomon kanssa arveltiin, että aletaan provosoimaan näissä teksteissä. Jos siitä sitten tulis hirveä lukijavirta ja meistä tulis järjettömiä julkkiksia. Sitten meidät pyydettäis Mariaan kertomaan mitä mieltä me ollaan entisistä diktaattoreista ja muuta semmosta. Me luultais, että me ollaan jotenkin parempia kuin muut, vaikka todellisuudessa ollaankin ihan pellejä. Toisaalta - aika pellejähän me ollaan jo nyt.

On ollut melko kaksijakoinen viikko. Ne lenkit, jotka olen juossut, on kulkenut mielettömän hyvin. Toisaalta semmoinen hömelö ja hutjakka olo on vaivannut niin henkisesti kuin fyysisestikin. On jopa ylikunto pelottanut, vaikka useimpien mielestä se näillä treenimäärillä kuulostaa naurettavalta. No naurettavakin voi olla todellista.

Hömelön olon syynä on todennäköisimmin ollut hyvin matalat verenpaineet. Kyseinen vaiva on kaiketi jonkin verran periytyvää, kun isukilla on parhaimmillaan ollut molemmat arvot alle sadan. Ostimme eilen verenpainemittarin ja mittauksessa arvot oli kylmästi 115/55. Oireina (liian) matalassa verenpaineessa on huimaus, sydämen tykytys ja väsynyt olo. Periaatteessa matala verenpaine ei ole vaarallinen vaan lähinnä kiusallinen. Pitäisi elää vissiin epäterveellisemmin, että verisuonien seinämät kovettuisi. Jokusen päivän olen sitten koittanut parhaani mukaan syödä hiukan suolaisempaa ruokaa.

Silloin lauantaina Volo siis testasi noita laktaatteja minulta. Juoksu kulki yllättävän hyvin siihen nähden, että Wiskin leikkauksen takia oli vähän huonosti nukuttuja nuo yöt. Tuosta alapuolelta voi sitten jokainen analysoida tavallaan noita arvoja. Aika koviahan nuo hapot on ainakin Tuomon mielestä. Minä en niistä mitään tiedä.

Sykkeet ovat aina olleet melko korkeat. Tai ne on omituiset. Vaihteluväli on tänä vuonna ollut 31-196. Mutta juostessa ne on helposti aika korkeat.

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

Juoksunopeus (min/km)

4.45

4.20

4.03

3.44

3.3

3.19

3.07

(56,7)

Juoksunopeus (km/h)

12,6

13,8

14,9

16,1

17,1

18,1

19,3

21,2

Laktaatti (mmol/L)

1,4

1,6

2,1

3,7

5,8

9,7

14,3

15,3

Syke

161

166

170

178

183

187

191

187

Lepolaktaatti 1,9 mmol/L Laktaatti 10min 10,9 mmol/l Poistumisnopeus 0,44/min

Juoksunopeus anaerobisella kynnyksellä: 16,3 km/h (3.40 min/km). Syke anaerobisella kynnyksellä: 180

Seuran lupaavimpiin nuoriin urheilijoihin kuuluva Jiri paineli yksikseen maanantaina tonnin 3.04. Veijari täytti pari viikkoa sitten 12. Kai se ihan hyvin on sekin. Toivottavasti kuullaan vielä viidenkin vuoden päästä jotain miehestä. Toinen jännä juttu tapahtuu sunnuntaina: Erä-Jokke juoksee EM-maastoissa. Ja mikä uskomattominta se tulee televiisorista. JE!

Oli jonkinlaisia odotuksia huomisen testijuoksulle, mutta nyt on sitten vaakalaudalla koko osallistuminen. Tuo pirun pohje on sellainen, ettei sillä juosta kyllä täysipainoisesti. Eikä varsinkaan liukkaalla alustalla. Katotaan nyt sitten, mikä on tuntuma huomisaamuna.

Jännittävä näytelmä on silti luvassa. 4,5 kilometrin matkalle starttaavat seuraavat henkilöt:

  • Jiri Karjalainen (12v)
  • Jukka Karjalainen (Jirin isä)
  • Janni Syrjälä (tyttö/nainen)
  • AP Raivosaari (Äänekosken lahja laktaattiliuskateollisuudelle)
  • Toho Lehtinen (Lohjan lahja Paronitar-baarille)
Eikun tsiikaamaan!

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Pieni pelko

Joulukuuta -09 vietetään ja mies on samassa pisteessä kuin jo edellisen 1,5 vuottakin. Painoa on liikaa, eikä tiestöä ole kulutettu edes nimeksi. Blogin veikkaukset ovat kääntyneet Tomin suuntaan ja tottapuhuen ihan aiheesta. No epätoivoisella on epätoivoisen teot ja niin myös minulla.

Reilu viikko sitten tuli hankittua kuntopyörä. Saakelin kova paikka tällaiselle vannoutuneelle korvaajien vihaajalle. Mutta pakkorako, koska ei nämä palikat muuten kestä. No nyt on sitten veivattu kampea parhaimmillaan jopa pari tuntia päivässä, joka toivottavasti tulee seuraavien viikkojen aikana näkymään positiivisena kehityksenä keskiketterän kohdalla. Eikä nyt puhuta lihomisesta, vaan päinvastaisesta ilmiöstä. Virtasen Mikolta tuli hyvä ohje: pidä kierrokset 90-100 ja anna mennä. Ja minä poikahan olen pyrkinyt siihen. Eilen oli jopa selkeää fiilistä nähtävissä. Laitoin pyörimään omasta mielestä ehkäpä sen kaikkein kovimman keikkataltioinnin DVD:ltä, Senareiden viimeisen keikan. Sen tahdissa vierähti mukavasti 1,5 tuntinen.

Viikon treenit:

SU 2h pyörää, vikalla tunnilla joka viides minuutti niin paljon kuin kintuista lähtee
MA 10km juoksua kevyesti
TI 1,5h pyörää kevyesti
KE 10km juoksua kevyesti

Lauantaina tarkoitus tempaista 4,5km testi, joka toivottavasti taittuu alle 4.00/km.

Syksyn ehdottomana hailaittina meikäläiselle on ollut taannoinen Firenzen reissu, ja tietysti Henaattorin onnistunut debyytti siellä. Kyllä vanhan sydänalaa lämmitti, kun mies sai uurastuksensa päätteeksi pitkästä aikaa onnistumisen. Raskas, vaikeuksien täyttämä kausi sai valoisan päätöksen. Vaikka tipalla olikin, sen verran railakas oli veijarin aloitus, että lopussa konttaaminenkin olisi edistänyt matkantekoa nopeammin kuin mihin mies pystyi. 3km ennen maalia oli vielä 2.18 täysin mahdollista, mutta minkäs teet jos energiavarastot on polteltu täysin loppuun jo alkumatkan aikana. No sanoo kuka mitä tahansa, ainakin sydäntä oli siinä juoksussa mukana ja helevetin paljon.

Jo muutaman vuoden on tullut hiljalleen mietittyä, että siellä sen miehen mahdollisuudet piilee. Kun hapenottokyky on rajallinen eikä nopeuskaan suoranainen vahvuus ole, mutta taas toisaalta aerobista lahjakkuutta löytyy, viittaa tie vääjäämättä sille kaikkein kovimmalle uralle. Kun samaan syssyyn Henaattorille on löytynyt myös nainen, herää kysymys että onko karkkia tullut yhden miehen syksyn osalle jo vähän liikaakin. No se siitä, toivottavasti positiivinen kierre jatkuu myös keväällä.

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Koirana koiran elämässä

Ti 1.12: A: vesijuoksu/-jumppa 55min - Lepoilupäivä.

Ke 2.12: A: lihaskunto 50min + 3x500m/2'/1.26-130+7'+10x200m/1-1.30/29-32" - yllättävän hyvää juoksua aikaisin aamusta.

To 3.12: A: Jooga 55min - Iltatreeni jäikin sitten tekemättä, kerron syyn alempana.

Pe 4.12: LEPO

La 5.12: Tasotesti - Kerron tuloksia sitten kun ne tarkkoina tulevat.

Su 6.12: Itsenäisyyspäivän pitkä 25km ja avantosaunomista - vähän jalat tahmeat eilisen jälkeen. Menihän se jotenkin.

Voisipa sanoa tässä Tarjan kättelyä seuratessa, että onpa ollut raskas viikko. Muutama mukavakin treeni mahtui, mutta olihan sitä Helsingin keikkaa ja vaikka mitä.

Suurimman raskauden aiheutti kuitenkin tuo karvaveijari, joka meillä asustaa. Eli torstaina Wiskiltä lähti kuulat ja herra oli aika tokkurassa. No sitä voi jokainen miespuolinen miettiä, miltä tuntuisi elo kun pallit nykästään pois. Kunnon Diapam-huuruissa sitten kun heräili iltasella, niin kivut oli aika kohillaan. Ei siitä kyllä olisi lenkille lähdetty ilman perhesovun rikkomista. Yö meni pirteissä merkeissä siten, että Wiskiä piti vahtia, koska alkuperäinen kauluri oli liian iso. Jaoimme vuorot joten nukuin jotenkin neljään asti ja siitä sitten valvoin aamuun asti. Tuli aivan mieleen intin kipinävuorot. Nuokkumista ja jumittamista.

Perjantaina piti sitten repiä Wiskiltä side pois haavasta ja sehän ei onnistunut ollenkaan. Piti käydä eläinlekurilla nyppäämässä se pois. Hieno oli autoretki, kun Wiskillä lampunvarjostin päässä pienessä häkissä ja kuljettajanpuolinen ovi jäässä eli se ei pysynyt kiinni ilman pitämistä. Illalla tuli bonuksena vielä velipoika kyläilemään ja lisäämään liikkuvia osia muutenkin sekalaiseen soppaan. Yöllä ei ainakaan Pia juuri nukkunut, mutta me Pojun kanssa ihan hyvin. Viime yöstä sitten kertoo paljon se, että Pia nukkui loppuyön saunanlauteilla ja minä sohvalla ja patjalla ja sängyssä ja en ollenkaan. Että kivaa on ollut. 11 päivää pitäis Wiskillä vielä tuo tötterö olla päässä. Jee.

Suomen paskimpien bändien listalle pääsee uusi tulokas: Arto Muna & Millenium. Näihin paskimpiin bändeihin muuten tartutaan tarkemmin lähitulevaisuudessa.

maanantai 30. marraskuuta 2009

...sillä aikaa Joensuussa...

La 28.11: 10km kiihtyvä - Hyvin rennolla vauhdilla. Ei ollut raskasta, muttei saanut oikein tuntumaa.

Su 29.11: 20km rento - Vähän oli Laukaalainen maailmanmestari harteilla. Ei edennyt, mutta tulipahan juostua.

Ma 30.11: 8km reipas ylämäet kovaa - Nyt oli sinne päin jo. Hengitys vähän hakusessa, mutta jalat pelaili kivasti.

Kevyt viikko takana, jee! Torstaista sunnuntaihin tuntui juoksu aika tahmealta, mutta tänään olikin sitten jo hyvän tuntuista. Paino on tippunut neljässä viikossa 1,5kg, mikä kyllä tuntuukin juostessa. Kilometrit ovat neljän viikon aikana olleet seuraavat: 23km - 50km - 97km - 72km. Marjojahan nuo vielä ovat, mutta Toukokuussa pitäisi jo saada ihan kunnon kiisseli noistakin. Eivät nämä kilometrit ole kummoisia, mutta pitää muistaa, etten ole pitkään aikaan juossut näinkään säännöllisesti. Ja Toukokuuhun on vielä aikaa. Muttei riittävästi Tuomolle. Tämän saattaa aistia tuosta sivujemme gallupistakin: ei ole enää Tohoon luottoa.

Lauantaina oli kestoväkeä enemmältikin liikkeellä, kun Kotiteollisuus soitteli Kellarissa. Soitto oli promilletasoonkin nähden aika särmikästä. Tosin kuunteluelämystä häiritsi joku helvetin wannabe-Ibi Love, joka järjesti yksikseen oman moss pitin eturivin tuntumaan. Siinä sitä oli juoksijat ja suunnistajat ihan paketissa, koska tyttö omasi myös kiitettävän elopainon. Saimme myös osaksemme iloisen olutsateen, jonka tämä kapakkaruusu kehitteli tönimisellään. Herrasmieshän ei naista lyö, mutta semmoisen isällisen luunapin olisi kyllä voinut paukauttaa.

Suunnistajat yrittivät säälittävästi valloittaa naisihmiset, koska tiesivät "oikopolun" Kimmeliin. Tämä polku oikaisi aivan valtavasti. Ehkä 50 metriä. Kimmelissä olikin itselläni sitten jo se perus laskuhumalainen paskameininki, jota ei helpottanut 12 euron sisäänpääsymaksu. Hauskaa kuitenkin oli ja taksimatka suljetulle grillille kruunasi illan.

Sunnuntai kului hiihtoja katsellessa. Hieman tuo Norjan pojan irtiottokyky hirvittää, mutta minkäs sitä voi jos on niin kovassa kunnossa ja lahjakas. Lopullisen niitin päivälle antoi kaikesta muusta humusta huolimatta Kangasniemen kova poika Henri Manninen. Karvainen mies paineli maaliviivan yli ylväässä asennossa tuuletellen, eikä mistään näkynyt juostun matkan rasitukset. 2.19 on kova aika. Ehkä hieman rohkeammalla alkumatkan vauhdilla olisi mennyt kovempaakin.

Tuomo: Polje, polje!!! Kyllä ketjua riittää!

lauantai 28. marraskuuta 2009

Kevytmielinen kevyt viikko

Ma 23.11: 11km rento/reipas + 5x100m - Olin vähän kattelemassa muiden treenaamista ja hiimailin itse siinä sivussa.

Ti 24.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 1h P: Hieronta - Kyllä oli ihmisen ulkoreidet jumitteessa.

Ke 25.11: A: Tasapaino 1h I: 9km kevyt - Lihakset arat, varmaankin hieronnasta.

To 26.11: Liikkuvuus 1h - Lepoa vain.

Pe 27.11: 9km rento - Periaatteessa kulki, joku kuitenkin tökki. Vähän kuin pyörä, joka rullaa, mutta ketjut on liian löysällä.

Pimeetä on elo täällä Itärajan tuntumassa. Vettä on satanut sopivasti vähän joka päivä. Pimeetä on aamu kymmenestä kahteen ja loppuaikana ei näe mitään. Juoksualustat toisaalta on pitävät, mutta ei tämäkään oikeen hääviä oo.

Tuomo lähti Henaattoria koutsaamaan Firenzeen. Toivottavasti Yussuf pääsee maaliin, vähän on tahtonut olla kaverin peikkona nuo keskeytykset. Edellytykset on juosta alle 2.20. Maraton on ehdottomasti miehen matka. En vain tiedä onko mies henkisesti tarpeeksi tyhjäpäinen juostakseen sen kovaa?

Tänään onkin perinteinen Kotiteollisuuden keikka tuossa Kellarissa. Saatan pari viskipaukkua ottaa. Kun minä menen katsomaan Kotiteollisuutta ei kyseessä ole musiikin kuuntelu. Kuuntelen välispiikkejä. Kyllähän vanhassa tuotannossa on pari kovaakin biisiä, mutta vähän on turhan junnaavaa junttausta minun makuun muuten. Biisien välinen verbaliikka toimii siitä huolimatta erinomaisesti.

Sitä ennen tosin juostaan kiihtyvä 10km. Tämä viikko on ollut kevyt viikko ja kyllä on ollutkin tylsää. Toisaalta unen laatu on parantunut, joten lepo on varmasti tullut oikeaan aikaan. Ensi viikolla onkin luvassa maitohappotesti eli 6x1000m. Tarkastellaan vähän kynnysarvoja. Ne on tasaisin ajoin hyvä kartoittaa. Viime kerrasta onkin vain 13 vuotta eli tämä tulee hyvään saumaan. Volo epäili, että meikän anaerobinen kynnys olisi 3.45-tuntumassa. Voi pitää paikkaansa.

Viime aikoina olen kuunnellut pääasiassa Metallican tuontantoa. Metallica on bändi, joka on jo hieman saavuttanut kulttibändin mainetta alaan vihkiytyneitten piireissä. Uskon kuitenkin vahvasti, että tästä bändistä kuullaan vielä. On jopa ollut epäilyjä, että syrjäyttäisi Yön aseman raskaan rockin rintamalla. Siinä sitä on tekemistä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Hullut kolmiolla.

To 19.11: 8km rento - Kulki kivasti, vaikkakin aika väsy oli Kuopion reissun jälkeen

Pe 20.11: 8km kevyt - Ei kulkenut niin kivasti ja oli vielä väsyneempi kuin eilen

La 21.11: Testijuoksu 10km 37,33min. Kurainen keli ja vähän jäätäkin tiellä. - Kulku oli ok, mutta kellon malfunktio nyppi aika suuresti.

Su 22.11: 25km rento Jukan kanssa - Jumaliste, ei oo tullut pitkään aikaan juostua noin pitkään. Ja vielä avantouinnit päälle

Voi veikkoset. Eipä ole hetkeen ollut meikäläisen viikkokilsamittarissa 86km juoksua. Nytpä oli. Mitäs tästä viikosta voisi sanoa? Raskas ja takana. Tästä tulisi nyt ymmärtää se, että minun mittakaavassa tämä on kova viikko. Seuraava viikko on siis kevyttä, joka tarkoittaa etten juokse ratavetoja. Säästellään jalkoja. Aika pinkeenä on ulkoreidet ja akillekset.

Pureudun vielä pikkuisen testijuoksun tunnelmiin: Juoksun tapahtumapaikkana oli Mehtimäen kolmiolenkit, jotka Hulluna Kolmionakin tunnetaan. Vettä satoi jo verrytellessä ihan kiitettävästi eikä se ainakaan itse testissä hellittänyt. Itse juoksu lähti pienen kolmion 1km:n tolpalta. Siitä juostiin kolmion kärkeen, sitten 2 x iso kolmio ja vielä lopuksi kerran pieni.

En saanut kelloni GPS-toimintoa pelittämään ennen starttia. Niinpä kello kiltisti haki vielä satelliitteja, kun olisi se käyntiin pitänyt laittaa. No sehän ei sitten kuitenkaan löytänyt niitä sputnikkeja ja sain kellon käyntiin vasta 750m:n juoksun jälkeen. Tämä tietysti ärsytti aikaslailla. Laakkos-Reima lähti viipottamaan kärkeen, mukanaan Asikaisen Aaro ja Pajusen Jere. Siinä kannassa oli sitten muita suunnistajia mukaanlukien SP. KR:n toiminnanjohtaja jäi kiltisi taustajoukkoihin.

Kärki karkasi ja Airila/Fincke-kaksikko oli näkökentässäni 50-100m päässä. Reitillä oli todella paljon vettä ja siksi Gore-Tex-kengät oli aika paska valinta. Vesi ei toki mene helposti sisään, mutta sitten kun menee, niin ei se tule helposti poiskaan. Desin sai juoksun jälkeen kaataa liejua kengästä Areenan viemäriin. Eli kengät painoi aika lailla. Ranta oli vähän jäässäkin. Ei se kuitenkaan tuota minun vauhtia isosti selitä. Ehkä se 15-30s teki, mutta oli jalat muutennin aika tahmeat raskaan viikon jälkeen.

Juoksu meni sitä 3.45-vauhtia ja sieltä löytyi klassiset välikuolemat kuuden ja kahdeksan kilsan väliltä maustettuna suhteellisen hyvällä viimeisellä kilometrillä. Kyllä siinä kuitenkin vielä mulla tekemistä on. On kyllä Tuomollakin. Reitille oli motivoinniksi aseteltu "Beer Less"-kylttejä, mutta lähinnä tuli mieleen, että sitä on naukkailtu liian niukasti

Iltasella kävin vielä Airilan tupareissa, jossa oli paljon suunnistajia. Itseäni jo hiukan mietityttää, että pitääkö sitä näinkin paljon suunnistajien kanssa hengata? Suunnistajathan on yltiösosiaalisia ryhmähengen ruumiillistumia, jotka suurin piirtein elää kommuuneissa. Tupareihinkin tulee kaikki kavereiden koirista lähtien. Se on jotenkin pelottavaa. Sitä sietää miettiä...

Että näin... Heitän loppuun pari dilemmaa, joita voi jokainen mietiskellä hiljaa glögilasin ääressä:

1. Onko Jouluolut hyvä syy viettää joulua? Vai onko se hyvä syy juoda olutta?

2. Onko Panema huono ja äärimmäisen juntti baarin nimi, jollainen voidaan keksiä vain Kuortaneella? "Mennäänks Panemaan?" ...Ei helvetin helvetti...

Taustalla soi muuten Children Of Bodomin Red Lights In My Eyes pt. 2, joka on äärimmäisen potkukas biisi. Ja Bodomin parhaalta ja ensimmäiseltä levyltä.


keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Swedish Turnip

Pe 13.11: 7km rento - hengitys ei pelittänyt.

La 14.11: 12km- 1km 3.30-5min-2km 8.15. Todella raskaalla pururadalla. - Helppoa oli. Pururata ei ollut oikein kiva juosta, kun oli lunta päällä.

Su 15.11: LEPO - oli Pohjanmaalla niin tappavan liukas keli, ettei olisi ollut järkeä juosta.

Ma 16.11: A: 14km kevyt I: 9km reipas ylämäet kovaa - Kulki helposti.

Ti 17.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 60min I: Hieronta - No mitä tuosta nyt voi sanoa?

Ke 18.11: A: kuntosali. lihaskestävyys I: 3x500m/1.30-1.25-1.28/2' + 5min + 7x200m/32-34/1.15 - Viissataset kulki helvetin helposti, kakssataset otti vähän akillesjänteisiin, kun on niin pirun jyrkkä kaarre.

Minä oon nyt sitte treenannu omasta mielestä aika hyvinkin. Jopa kovia treenejä on vähän odottanut. Toivotaan, että paikat kestää nyt tätä. Lauantaina nähdään, mikä on kulku.

Mummon 90-v synttäreitä käytiin juhlistamassa Pohjanmaalla. Mikäs siinä, mutta päivänsankari kyseli kortteja lukiessaan, että "Ketäs täällä juhlitaan?". Eli muisti tuppaa pätkimään jonnin verran. Aivan hyvä reissu kaikinpuolin. Sai huomata myös sen, että velipojalla on aika iso pala kakkua haukattavana jos meinaa Cooperissa 3500m nykästä. Vähän alle 8.30 2km ei lupaile järjettömiä. Vaikka se juostais kuinka raskaalla pururadalla.

Nyt ei jaksa enempää. Pitää levätä, että kestää KR:n toiminnanjohtajaa Kuopioon asti. Se on niin hullu. Vai mitä, Finske?

torstai 12. marraskuuta 2009

Vakava asia.

Ma 9.11: 9km rento + vähän kuntopiiriä - Juoksu kulki kivasti, mutta liukasta oli.

Ti 10.11: A: Jooga+venyt. 1h I: 8km kevyt - Aivan tajuttomassa lumihangessa rämpimistä, ei viitsinyt tuon enempää tappaa jalkoja.

Ke 11.11: 30min futsal + 2x500m/1.31/3'+7x200m/31-32"/1.30' = Eka ratatreeni. Eihän se hääviä ole juosta Pegasuksilla radalla, muttei nyt muitakaan ollut. Palautuksetkin melko helppoja tähän ekaan yritykseen.

To 12.11: "Jaskan voimajumppa" + tasapainoharj. 1h - Jaska on Jaakko Kailajärvi ja tuollaista reipasta liikehdintää kevyiden painojen kanssa on tullut tehtyä jo kymmenisen vuotta. Pitää paikat vetreinä.

Katopa vaan, en tullutkaan sen kipeämmäksi ja taas on päästy treenin makuun. Aikamoisen nahkaset kelit vaan on täällä. Vajaata pari metriä lunta ja jääkarhujakin on polkujen varrella ihan riesaksi asti. Ei tuo lenkkeily mitään kevyttä ole hirvikivääri kainalossa. Vedä siinä nyt vetoja kun villahousut rajoittaa liikelaajuuksia ja poronnahkarukkaset kellottamista. Siinä kun välillä pitää vielä ampua isoimmat otukset pois tieltä, niin väkisinkin jää kilometrit aika vähäisiksi.

Kaiken tämän sikainfluenssakohkaamisen alla on yritetty kärvistellä nippanappa panikoitumatta. Periaatteessahan minäkin tuon piikin saisin, mutta jos jostain tuon taudin saa, niin rokotusjonosta. En ole siis mennyt sitä ottamaan. Jos tauti on tarttuakseen, niin sitten se tarttuu. Sitten vaan Pyylammen pojalle omppu suuhun ja uuniin. Kinkku on juhlapöydän kunkku.

Suunnistajien keskuudessa liikkuu taudin muunnos, josta kerrotaan enemmän täällä. Kummasti on tauti levinnyt Kauden Kaatajaisten jälkeen. Sitä se yhteisöllisyys teettää. Kestävyysurheilijan tulisi olla sellainen yksinäisyydestä tykkäävä pessimistinen jurottaja, eikä mikään blogeja kirjoitteleva rättipää liimaletti, jolla on korvakorut. Eihän sellaisesta mitään tule. Kavereita pitäisi jututtaa korkeintaan kisojen loppuverryttelyssä ja sekin tulisi tehdä sellaisella pienellä varautuneisuudella. Yhteisiä treenejä ei pitäisi missään tapauksessa suosia. Silloinhan toiset tietäisivät kuinka treenataan ja he voisivat saada vaikka hyötyä vetoavusta. Vanhana lopettaneena ukkona (miksei myös akkana?) sitten hölistäisiin Esson baarissa ja lipsuteltais kahvia (miksei myös olutta?). Samalla haukuttaisiin nykynuoriso löysäksi paskaksi ja nostettaisiin omat saavutukset pilviin. Oltaisiin siis pilvessä.

Näin tuo Tšernobylin tapaus vaikuttaa vieläkin korvien väliin täällä Itä-Suomessa. Viikonlopuksi pitääkin lähteä säteilemään Pohjanmaalle, joten viikonloppuna on turha tekstejä odotella.

Ps. Villi huhu kertoo, että velikullat A.Vainikka ja O.Toivola ottavat yhteen M35-sarjan SM-maastoissa keväällä. Vainikan kunto on tietysti sitä kuulua terästä, mutta nyt myös Olli "Obadele" Toivola on aloittanut hurjan kuntokuurin. Pieniä vetoja kannattaa siis laittaa pystyyn. Kohteina: 1. Nähdäänkö miehet viivalla? 2. Jos nähdään, niin kumpi voittaa?

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Hyvää paskaa.

To 5.11: KIPEÄNÄ - Vähän parempi olo, muttei todellakaan treeniolotila.

Pe 6.11: TOIPILASOLO - Töissä jo, mutta melko nuutunutta edelleen.

La 7.11: TOIPILASOLO - Vieläkin vähän semmoinen heikko tuntuma todellisuuteen.

Su 8.11: AIKA TERVE - Suht paljon kävelyä ja vähän joogailua, muttei juoksua vielä. Ehkä huomenna sitten.

Tässähän tämä on mennyt. Sairastellessa. Melkosta paskaa. Tämä viikko piti olla treenikauden aloitusviikko. Kaksi treeniä sai tehtyä. Aika hyvin. Sieltä sitä sitten tuli joku lenssu ja puolivaloilla tää viikko. Toivotaan, että varsinainen treenaaminen alkaa nyt tällä alkavalla viikolla.

Jos vahingossa silmät osuu tuohon vedonlyönti-gallupiin tässä meitin blogissa, niin siitähän voi huomata prosenttien tasoittuneen. Saan Tuomoa kiinni myös paperilla. Livenähän Tuomo on jo pari kiekkaa jäljessä. Tällä hetkellä Tuomon kunto - ei myöskään habitus - paljon pelkotiloja aiheuta. Silti minullakin on pieni pelko siitä, että jos se saakeli jostain kampeaa itsensä kuntoon vielä. Toisaalta toivoisikin vähän enemmän vastusta kuin ukosta tällä hetkellä on. Olisi sitten kivempi kisatakin. Ja pitäähän sitä ajatella meidän toimiston työhyvinvointiakin. Mutta Tuomon pitää alkaa treenaamaan. Samaten minun.

Tuosta samaisesta gallupista näkyy myös se, että aika moni hullu tätä blogia tuijottaa. Mistäs tiedätte, ettei tämä ole vain feikkiä tämä meidän vetojutustelu?

Tuomo kirjoitti pirun hyvän jutun tuossa aiemmin PM-maastoista. Itse kun vähän eri tasolta tuota katsoo, niin ei kovin vahvaa pohjaa ole sanoa mitään. Kovaa veti juutit, siitä ei pääse mihinkään. Erä-Jorge veti ihan hyvin myös, mutta Pirkko olis voinut piestä sen voittokuntoonkin. Nikanderin tyttö veti uskomatonta vauhtia. Pelottaa vaan, että tässä on taas uusi huippulupaus, joka muistetaan huippulupauksena kymmenen vuoden päästäkin. Treeni on jo nyt melko kovaa, että mistä sitä sitten parannetaan. Toivotaan, että olen väärässä.

Aina olen ollut sitä mieltä, että osa suomalaisista voisi ihan hyvin panostaa maastojuoksuun. Se on hyvä juoksumuoto. Joku voisi sitä harkita ihan tosissaan.

Tuomo: Ollaan nyt kirjoitettu niin tiiviiseen tahtiin, että pidetäänkö kuukauden paussi?

PM-maastot

On juostu. Aika turhat kisat meikäläisen mielestä, mutta hyvä että niihinkin vielä riittää menijöitä. Turhat ne on siksi, että kisat juostaan aika huonoon aikaan noin niinkuin ratajuoksijoiden kannalta. Ja meillä Suomessahan ei oikein muita ole. Jos haluaa panostaa ratakauteen, on jossain vaiheessa huilattava. Jollei halua panostaa ratakauteen tai on ollut saikulla, on tilanne tietysti toinen. Silloin on kaiketi ihan jees, että syksyltä löytyy tällainen itsetunnonkohotusskaba.

Itse en ymmärrä osallistumisen takia kisaamista. Jos johonkin kisaan mennään, niin mennään sitten täysillä. Tai ollaan kokonaan pois. Nyt eri puolilta kuuluu viestiä juoksijoiden suusta asenteella: "En voinutkaan pärjätä, koska on PK-kausi päällä, enkä satsannut." Tarvitseeko sinne sitten mennä ollenkaan.

PM-maastot ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa siihen suuntaan, että sielläkin pitää olla kunnossa pärjätäkseen. Jari "Kili" Matinlaurin voittoajalla Perniön kautta aikojen ensimmäisissä PM-maastoissa 2001, olisi jäänyt tänä vuonna niukasti ulos top 10:stä. Siihen aikaan PM:ssä juoksivat samat kaiffarit kuin radallakin. Nyt siellä keulassa on heppuja, jotka radalla eivät ihmeitä ole esittäneet, mutta tulevat PM:iin tiukassa formussa, laadukasta määrää naputelleina. Suomessakin on muutama sellainen kaveri, joiden kannattaisi panostaa maastoihin enemmän. Radankin ulkopuolella on elämää. Moni elättää itsensä maailmalla niin.

Suomalaisista miehistä ainoastaan Erä-Jorma oli jotenkin kartalla kärjen menosta. Matti on viimeisen parin kuukauden aikana keskittynyt maastossa lähinnä metsästykseen ja se näkyy. Huonolla menestyksellä se tosin on kuuleman mukaan jahdissa esiintynyt. Ei taida osua karhuun edes metrin päästä, vaikka joku pitelisi otsoa aloillaan.

Kerran päivässä juoksemalla kunto pysyy siedettävällä tasolla, mutta puristus puuttuu. Syksy on Erä-Jorkille lähinnä latautumisen aikaa, mutta ihmeen hyvin se siitä huolimatta sinnitteli. Yhdellä vetotreenillä pääsee tuohon, jos taustalla on hyvin mennyt kesä. Kärkeen päästäkseen pitäisi treenata jo enemmän tosimielellä kuin 80km/vko.

Matin kohdalla kisaamisen täysin keskenkuntoisena ymmärtää, koska se antaa kuitenkin tuntumaa joulukuun EM:ää varten. Ja siellähän Masanaattori lienee jo iskussa. Matin mukaan voisi laittaa Måren. Måren ns. vanhoilla näytöillä, koska viime vuonna kulki sen verran hyvin. Eilinen oli kyllä aika köyhän miehen esitys, mutta miehellä taitaa vielä mara painaa taustalla.

Näiden lisäksi N 19-joukkue Nikander, Peiponen, Tyni matkaan sekä 22v miesten trio Jokinen-Toivola-Laurila. Viime mainittu kolmikko Irkkuihin sillä ukaasilla, että menon on syytä petraantua reippaasti alkusyksystä, jos siellä mielii muutakin tehdä kuin istua Guinnesiin nojaamassa. Annukka myös Irkkuihin, jos on treenannut. AMSH on sen verran raaka maastotykki, että aina kannattaa valita, jos halukkuutta löytyy. Ja tietysti matkaan myös itse oikeutetusti tämän hetken parhaat menestymisedellytykset omaava Sandra Eriksson 22v naikkosten sarjaan. Loput treenaamaan.

Jostain syystä tämä syksyn maastokausi ei oikein sytytä, ihme rääppiäistunnelma koko touhun ympärillä. EM:t on sitten asia erikseen. Siellä on viivalla jo tasoa. Yhden hyvän puolen PM:stä vielä keksin: Hyvähän se on käydä ottamassa turpaansa kerran vuoteen oikein kunnolla. Pohjoismaiden taso kun ei kaiken kaikkiaan päätä huimaa ja jos sielläkin jäädään minuuttikaupalla kärjestä, lienee motivaatiotasot kunnossa tulevalle treenikaudelle.

Saara Nikanderille iso käsi. Hyvä Lohja! Sillä likalla on asennetta. Paukusta kärkeen ja tyylillä loppuun asti. Pitkä on tytöllä vielä tie aikuisten tasolle, mutta ainakin alku on hyvä. Sitä ei kukaan ota myöhemmin pois. Nuorten miesten puolella oli hiljaista, mutta se ei ole yllätys. Ei muutamassa viikossa ihmeitä tapahdu. Kestävyysharjoittelu on pitkäjänteistä hommaa. Minuuttien eroa radalla ei kurota umpeeen vuodessa, tuskin edes kahdessa. Pojilla on vielä aikaa. Pitää vaan uskaltaa ottaa iskut vastaan ja nostaa uudelleen pää pystyyn. Tavoittamaton ero ei missään tapauksessa ole.

Naiset juoksivat odotetusti. Jos kisassa on mukana kaksi Euroopan tason juoksijaa, ei yllätä että siinä on kisan kärkipari. Verenvähyyttä oli niin kärjessä kuin meikäläistenkin kohdalla. Suomalaiset olivat omalla paikallaan, kaukana. Treeniä treeniä vaan!

Niin että kirjoitas jotain omista treeneistäsi... Viime viikolla 5 lenkkiä, sen jälkeen alkuviikko palauttelua, jonka jälkeen taas pari juoksupäivää. Eilen sitten iski taas ystävämme Murphy. Pieni liukastuminen Kolmiolla, nilkka ympäri ja taas akuankkakävelyä seuraavat päivät. Harkitsen jo kuntopyörän ostamista. Ei meinaan oikein tuo liukkaus houkuttele näillä jaloilla ja etenkään tällä painolla. Pyörän selässä voisi jopa saada jotain näkyvääkin aikaiseksi keskiketterän suhteen, eikä tarvitsisi koko ajan pitää taukoa milloin mistäkin syystä. Kauas on pitkä matka.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Vaihdetaan: päivän vanha kuume ja selkäkipu.

Ma 2.11: 8km rento/reipas, ylämäet kovaa - Kulku mielettömän hyvä, kuten aina ennen tautia.

Ti 3.11: A: 1h vesijuoksu/-jumppa I: avantosaunomista - En tiedä, mikä osio olis pitänyt jättää tekemättä, mutta kyllä oli kylmä avannon jälkeen.

Ke 4.11: KIPEÄNÄ -36,9 lämpöö. Yleensä on 35,9. Ihan perseolo.

Näinköhän se kinkkukuume sitten yllättää minutkin? On kyllä sen verran vetämätön fiilis, että huhhuh. Komeesti piti aloittaa treenaaminen tällä viikolla. Ja niinhän minä sen aloitinkin. Aika alkutekijöihin jäi. Käytiin kummastelemassa Jukan kanssa avantosaunomista ja sen jälkeen iski kauhea kylmyys. Viime yö tuntui kestävän ikuisuuden. Se sisälsi helvetin kuuman olon ja välillä kylmiä puistatuksia.

Aamulla lähdin kaikesta huolimatta hieman terveempänä vetämään aamutreenejä. Oli vielä jotenkin mielessä, että haen vähän toimistolta töitä kotiin. Hainkin kyllä, mutta ei ole ollut kyllä niitä tekemään. Heti kotiin päästyäni nukahdin sohvalle kolmen fleece-paidan ja peiton keskelle pariksi tunniksi. Ruoka ei maistu, mutta nälän tunne on silti ollut. Söin vähän mureketta ja hiukan mustikkasoppaa. Kauheasti ei jaksa puuhastella, mutta selkä ei kertakaikkiaan kestä loputonta makoilua. Pakko väkisin olla pystyssä välillä.

Periaatteessahan mun ei pitäis olla koskaan kipeä. Se on niin paskaa ja en oikein saa aikaa kulumaan. En tiedä mikä sitten on ylemmillä tasoilla mennyt pieleen, kun meikäläistä rankaistaan. Voihan tääkin olla joku Tuomon viritelmä. Todennäköisesti onkin. Se on saanut jonkun ampullin täynnä pahaa viruskantaa ja upottanut sen mun kahviin. Nyt sitten maataan sohvalla huomista odottaen. Ei se mitään jos olis yskää ja nuhaa, mutta tää kuume ei kyllä sovi. Vaihtareita voisin tehdä esim. kuume pieneen kurkkukipuun ja sormenmurtumaan tai selkäsärky hiertyneisiin nivusiin. Eli jos löytyy hyviä vaihtareita, niin kontaktia vaan.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Morkkendaal.

To 29.10: Aamu: futis+käsipallo 1h Päivä: 5km rento - Ei ehkä tuon pelailun kanssa ollutkaan niin palauttavaa kuin piti.

Pe 30.10: LEPO - aivan käsittämättömän raskas päivä kaikkine aktiviteetteineen.

La 31.10: Tv-kova 10km 37.15 (3.43,5/km) - Tämähän oli vähän yllätys, että se noinkin kivasti kulki.

Su 1.11: LEPO - vähän semmoista hangover-meininkiä...

Huhhuh. Kaikenlaista on tullut touhuiltua. Tällä hetkellä on semmoinen puoliväsynyt viski-illan jälkeinen päivä. Päivä käytännössä lipuu ohi. Ei tässä mitään tolkuttomia ole tehty, mutta jotain pientä puuhastelua kuitenkin. Kyllä jos naiset tietäisivät kuinka vähällä miehet voivat viettää rentouttavan illan... Vaikkei ehkä uskoisi, niin komeasti riittää korismatsin puolikas, sauna, autotalli, jossa on 12 astetta lämmintä, viskiä ja hyvät musiikkilaitteet. Niin se ilta meni kovinkin kiltisti legendaarisia biisejä ja videoita katsellen. Jännä ilmiö on se, että kun näitä hyviä biisejä aletaan etsimään niin lopulta palataan aina niihin tuttuihin ja turvallisiin. Metallica, Iron Maiden, Guns 'n Roses... Monestikohan se on Batterykin kuultu, mutta silti se tämähtää melko kovasti etenkin Moskovan live-keikalla.

Se on kyllä itselläni outo ilmiö, että vaikka olisi yksin ottanut mukia marttojen ompeluseuroissa, niin aina on pikkuisen huono omatunto ja sellainen lievä morkkis. Niin kuin olisi toiminut jotenkin pirun väärin ja itsekkäästi. Ehkä se on harjoittelun puutetta ja pientä häpeää siitä, että itsellä on ollut kivaa ja puoliso on ollut töissä. Helvetin nahkea fiilis. Siksi ei tule usein naukkailtua.

Huomenna pitäisi sitten alkaa treenaamaan ja viikko alkaa mäkivoittoisella reippaalla lenkillä. Lauantain kymppihän oli Tuomon tavoitelistalla 3.50-vauhtia ja se kulki oudon hyvin. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi sen jälkeen. eka kilometri oli hirveä. Neljään minuuttiin ja tuntui, ettei jalat kulje kovempaa. Sitten vauhti kiihtyikin mukavasti alle 3.40/km. Kuudes ja seitsemäs kilometri oli myös kuolemaksi. Neljän minsan kilsoja ja ajattelin läpsytteleväni siitä sitten jonnekin 39-alkuseen lopputulokseen. Yllättäen loivassa alamäessa pääsin jotenkin "juoksun päälle" ja vauhti alkoi kiihtymään. Viimeinen kilsa tultiinkin 3.25:een. Aivan pätevän oloinen juoksu siihen nähden, että aika lepsua treenaamista ollut viimeiset 3 viikkoa. Kyllä se tästä. Tuomolla on kyllä kova työ, mutta onhan tässä vielä aikaa.

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Semisti kemisti.

Ma 26.10: 10km rennon reipasta Jukan ja Matin kanssa - vauhtia on ehkä pikkuisen liikaa meikäläisen kevyeksi lenkiksi, mutta aika helppoa se silti oli.

Ti 27.10: joogaa 1h - aikalailla raskas liikkuvuustreeni.

Ke 28.10: Aamu: kehonhallinta 1h Ilta: 10km rento Repokalliolla - kumpikin kulki hyvin.

Totesin, että tänään väsyttää ja piirin kokous ei kiinnosta. Jotenkin yleisurheilupiirin toiminta kaipaisi jotain. Helppo on valittaa, kun en kuitenkaan itse jaksa suuresti asian eteen tehdä. Piirissä kyllä on hyviä toimijoita, mutta jotenkin tämä KONSEPTI ei nyt toimi. Vaikea CASE ja asioista puhutaan SUPPEISSA FOORUMEISSA. Ja nykyään muutenkin asioita hoidetaan tällaisilla tyhjillä sanoilla. Siitä päästäänkin kliseisesti AASIN SILTAA pitkin TÄMÄN PÄIVÄN EPISTOLAAN.

Minua on aina kyllästyttänyt nämä lentävät lauseet ja Kilon poliisi-vitsit. Voisinkin listata tähän tylsimpiä ja kuluneimpia näistä:
  • "kemiat ei toimi." - mitkä helvetin kemiat?
  • "urheilija ei tervettä päivää näe." - tämähän se on selitys kaikkiin vaivoihin. Akillesjänteestä aivoinfarktiin.
  • "Osaatko soittaa jotain?" -"Suuta, ovikelloa ja puhelinta." - Onko paskempaa juttua?
  • "Eihän me sokerista olla!" - huhhuh...
  • "Ryhmä Rämä ja Paras A-ryhmä" - Eikö ihmiset tosissaankaan osaa mitään muita ryhmännimiä keksiä. Onko nämä niin hauskoja?
  • "Summa summaarum" - kuinka moni edes tietää mitä tämä tarkoittaa?
Nämä ne risoo. Jos kaverini Make lukisi tätä (mitä ei kyllä tee), niin yhtyisi kommentointiini TÄYSIN RINNOIN. Lisäksi riepoo ihmiset, joilla on käsittämättömiä maneereita ja täytesanoja. Teinitepsuthan pitävät tässä kärkitilaa seuraavilla sanoilla:
  • "Joku on NIIN siistiä, mä NIIN haluan noi farkut" - voi helvetti.
  • "Oon SEMISTI vihanen" - Semisti kemisti, snadisti sadisti.
  • Ja turha edes mainita NIINKU, TOSI ja OIKEESTI.
Sitten on vielä näitä vanhempia henkilöitä, jotka jankkaavat jotain sanaa kutakuinkin 3kpl/lause vauhdilla:
  • "Ollaan SINÄLLÄÄN käyty kisoissa, joka on SINÄLLÄÄN hieno juttu."
  • "Voitais TOSIAAN ottaa tuosta rinkat TOSIAAN ja vaeltaa tuonne Aittoosaareen TOSIAAN."
Nämä ne meikäläistä stressaa. Olen varmaan hiukan outo. Outo on myös Väiski. Kyseinen Vemmelsääri ei koskaan ole ihan tavallisimman pään tyyppi ollut, mutta nyt on paletissa kyllä värit mennyt pahemman kerran sekaisin. Siitähän on yleensä väriopin mukaan tuloksena ruskeanmustaa mössöä, josta ei saa mitään aikaan. Tässä siitä elävä esimerkki. Pitäisiköhän meikäläisenkin alkaa piirtää taas enemmän? Vaikka vain frykan toivossa.

Tehotreeniä

1x1000m 3.37/ 3` + 2x500m / 1.42 - 1.42 / 1` yht. 6km

Se on rumannäköistä kun näin iso mies juoksee edes tuota vauhtia. Paino treenin jälkeen tasan 89 kiloa, joten varaa on vielä pudottaa muutama kilo.

Tomi "Mä en jaksa tulla Pokaryn kokoukseen, kun mä nukuin niin huonosti" Pyylampi lähti tänään toimistolta kotiin jo kolmelta. Kauneusunille, värjäämään tukkaansa tai muuten vaan laiskottelemaan. Toista se on täällä. Ensin rangotaan itseä Kolmiolla ja sen jälkeen lähdetään hoitamaan velvollisuuksia, kun toiset ei jaksa.

tiistai 27. lokakuuta 2009

Tyhmempi oppisi yhdestä, minä en.

Nyt tulee treenipäivitystä. Edellisellä viikolla koitin juosta ja sain näpeilleni pohjekrampin muodossa. Tyhmempi oppisi yhdestä, minä en. Nilkutin erään vanhemman rouvan pakeille ja pyysin lainaamaan puhelinta, jotta saisin soitettua auton hakemaan kaikkensa antaneen sankarimme kotiin. "Miten se nyt nuin ramppailoo isolla miehellä?", kuuluu kysymys sauvojaan ulkoiluttaneen veteraanin suusta tämän ojentaessa luuria sivuillekirjoittanutta kohti. "Ehkäpä juuri siinä isoudessa piilee se vastaus", totean ja tilaan taksin.

Tänään 7km kevyttä ja jalka ok. Tavoitteena juosta joka päivä tällä viikolla poislukien eilinen. Jokainen lenkki tosin olisi enemmän kuin mihin Happo pystyy ja se pitää itseään juoksijana. Tähän se tosin vastannee ettei pidä, mutta pitää se. Juoksisi sekin punkero eikä vetoaisi johonkin olemattomaan leikkaukseen. Ihme sälli. Kun ei ole parempaakaan tekemistä, niin poika keksii käsitteitä. Tehdä Tohot = kuulemma kerätä keskiketterää. Ihan niinkuin 30 koogee pariin vuoteen olisi paljon. Se on yhtä helppoa kuin juosta alle puolen tunnin kymppi. Menee ihan tosta vaan ja se on ihan sama kuka sen tekee, vai mitä hapottaja.


Top 10 - W.A.S.P:

1. The Idol
2. L.O.V.E. Machine
3. Wild Child
4. Blind In Texas
5. Forever Free
6. Chainsaw Charlie (Murders in the New Morgue)
7. The Real Me
8. On Your Knees
9. Sleeping (in the Fire)
10. Animal (Fuck Like a Beast)

Ja Tomi ei se ollut sääliä. Se oli yllättävän kova.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Rasittava vieras kylässä.

To 22.10: 7km kevyt - Akatemialaisten kanssa aamuhissuttelu.
Pe 23.10: 8km rento-1km kiih. - Vähän semmosta keuhkojen availua.
La 24.10: 10km - 4,8km kova (hiihtäjien testilenkki) 18.33min - Karu maasto tuo Repokallio. Ei näin vähällä treenillä oikein keuhkot ollut mukana. Painoakin on varmaan 74kg.
Su 25.10: LEPO - Flunssanen olo. Varmaan joku pöpö tarttui tuosta eilisen treenistä matkaan.

Melkomoista on tämä ylimenokauden elo. Se on töitä ja lopputyön väkinäistä vääntöä. Jotenkin jälkimmäisestä on vaikea saada kiinni. Pakko se kuitenkin tehdä on. Pikkuhiljaa.

Yksi viikko vielä jäljellä ylimenokautta. Tarkoitus olisi tehdä joka päivä jotakin, että pääsee vähän treenaamisen tuntumaan. Uutta treenisuunnitelmaakin on väännetty. Suunnitelman punainen lanka on "yksinkertainen on kaunista". Ei turhia kikkailuja vaan selkeitä, aikaisemmin itselleni sopiviksi todettuja harjoituksia. Annan Tuomolle kuitenkin sen verran vastuuta, että menen hänen ohjaamiinsa ratatreeneihin mukaan. Eli Arturo saa varoa vielä talven mittaan.

Pientä suruakin ilmassa, nimittäin naapurin Annikki-mummo lähti leipomaan leipiään rajan taa. Vaivaiset 93v mittarissa. Kyseinen mummeli oli äärettömän kova leipomaan ja Annikin leipää parempaa ei ole olemassa. Muori toi vielä joskus 2000-luvun alussa potkupyörällä leipää jouluksi meille kotiin. Eihän tuo kuulosta suoritukselta eikä miltään. Tarkennetaan sen verran, että Annikki ei juuri nähnyt mitään ja matkaa oli 1,5km. Rauhaa Annikille.

Mehän oltiin muuten Tuomon ja SP:n kanssa katselemassa WASP tuossa Joensuun Areenassa. Isukin ikäinen ukko, sirkkelin terät hihoissa. Ääni oli yllättävänkin hyvässä tikissä, eikä tuo pahis muutenkaan näyttänyt ikälopulta. Paha on sanoa, että oliko keikka oikeasti hyvä vai tuntuko se vaan siltä koska WASP oli isojen pahojen poikien bändi joskus ala-asteella? Vai olikohan tuo mukana sykkiminen jonkinmoista sääliä Blackieta kohtaan? Kyllä hittibiisit silti tekivät tehtävänsä ja Blackiella oli karismaa vielä nahkapuvun takataskussa. Suurin osa yleisöstä oli 30-40v miehiä, jotka halusivat pienenä olla jotain. Nyt he ovat yleisurheiluseurassa töissä tai tekevät gradua kolmatta vuotta.

Laitan vielä Tuomon kiusaksi taannoin pähkimäni TOP-listan:

EPPU NORMAALI TOP-10:
  1. Kun olet poissa
  2. Hipit rautaa
  3. Voi kuinka me sinua kaivataan
  4. Vuonna '85
  5. Linnunradan laidalla
  6. En saa mielestä sinua
  7. Suolaista sadetta
  8. Haistakoon veen
  9. Kaikki häipyy, on vain nyt
  10. Näin kulutan aikaa
Rasittava vieras on muuten flunssa. Ja Tuomokin vois välillä kirjottaa. Ei sitä pimennossa tarvitse olla, vaikkei treenaakaan.