...sillä aikaa Joensuussa...

La 28.11: 10km kiihtyvä - Hyvin rennolla vauhdilla. Ei ollut raskasta, muttei saanut oikein tuntumaa.

Su 29.11: 20km rento - Vähän oli Laukaalainen maailmanmestari harteilla. Ei edennyt, mutta tulipahan juostua.

Ma 30.11: 8km reipas ylämäet kovaa - Nyt oli sinne päin jo. Hengitys vähän hakusessa, mutta jalat pelaili kivasti.

Kevyt viikko takana, jee! Torstaista sunnuntaihin tuntui juoksu aika tahmealta, mutta tänään olikin sitten jo hyvän tuntuista. Paino on tippunut neljässä viikossa 1,5kg, mikä kyllä tuntuukin juostessa. Kilometrit ovat neljän viikon aikana olleet seuraavat: 23km - 50km - 97km - 72km. Marjojahan nuo vielä ovat, mutta Toukokuussa pitäisi jo saada ihan kunnon kiisseli noistakin. Eivät nämä kilometrit ole kummoisia, mutta pitää muistaa, etten ole pitkään aikaan juossut näinkään säännöllisesti. Ja Toukokuuhun on vielä aikaa. Muttei riittävästi Tuomolle. Tämän saattaa aistia tuosta sivujemme gallupistakin: ei ole enää Tohoon luottoa.

Lauantaina oli kestoväkeä enemmältikin liikkeellä, kun Kotiteollisuus soitteli Kellarissa. Soitto oli promilletasoonkin nähden aika särmikästä. Tosin kuunteluelämystä häiritsi joku helvetin wannabe-Ibi Love, joka järjesti yksikseen oman moss pitin eturivin tuntumaan. Siinä sitä oli juoksijat ja suunnistajat ihan paketissa, koska tyttö omasi myös kiitettävän elopainon. Saimme myös osaksemme iloisen olutsateen, jonka tämä kapakkaruusu kehitteli tönimisellään. Herrasmieshän ei naista lyö, mutta semmoisen isällisen luunapin olisi kyllä voinut paukauttaa.

Suunnistajat yrittivät säälittävästi valloittaa naisihmiset, koska tiesivät "oikopolun" Kimmeliin. Tämä polku oikaisi aivan valtavasti. Ehkä 50 metriä. Kimmelissä olikin itselläni sitten jo se perus laskuhumalainen paskameininki, jota ei helpottanut 12 euron sisäänpääsymaksu. Hauskaa kuitenkin oli ja taksimatka suljetulle grillille kruunasi illan.

Sunnuntai kului hiihtoja katsellessa. Hieman tuo Norjan pojan irtiottokyky hirvittää, mutta minkäs sitä voi jos on niin kovassa kunnossa ja lahjakas. Lopullisen niitin päivälle antoi kaikesta muusta humusta huolimatta Kangasniemen kova poika Henri Manninen. Karvainen mies paineli maaliviivan yli ylväässä asennossa tuuletellen, eikä mistään näkynyt juostun matkan rasitukset. 2.19 on kova aika. Ehkä hieman rohkeammalla alkumatkan vauhdilla olisi mennyt kovempaakin.

Tuomo: Polje, polje!!! Kyllä ketjua riittää!

Kevytmielinen kevyt viikko

Ma 23.11: 11km rento/reipas + 5x100m - Olin vähän kattelemassa muiden treenaamista ja hiimailin itse siinä sivussa.

Ti 24.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 1h P: Hieronta - Kyllä oli ihmisen ulkoreidet jumitteessa.

Ke 25.11: A: Tasapaino 1h I: 9km kevyt - Lihakset arat, varmaankin hieronnasta.

To 26.11: Liikkuvuus 1h - Lepoa vain.

Pe 27.11: 9km rento - Periaatteessa kulki, joku kuitenkin tökki. Vähän kuin pyörä, joka rullaa, mutta ketjut on liian löysällä.

Pimeetä on elo täällä Itärajan tuntumassa. Vettä on satanut sopivasti vähän joka päivä. Pimeetä on aamu kymmenestä kahteen ja loppuaikana ei näe mitään. Juoksualustat toisaalta on pitävät, mutta ei tämäkään oikeen hääviä oo.

Tuomo lähti Henaattoria koutsaamaan Firenzeen. Toivottavasti Yussuf pääsee maaliin, vähän on tahtonut olla kaverin peikkona nuo keskeytykset. Edellytykset on juosta alle 2.20. Maraton on ehdottomasti miehen matka. En vain tiedä onko mies henkisesti tarpeeksi tyhjäpäinen juostakseen sen kovaa?

Tänään onkin perinteinen Kotiteollisuuden keikka tuossa Kellarissa. Saatan pari viskipaukkua ottaa. Kun minä menen katsomaan Kotiteollisuutta ei kyseessä ole musiikin kuuntelu. Kuuntelen välispiikkejä. Kyllähän vanhassa tuotannossa on pari kovaakin biisiä, mutta vähän on turhan junnaavaa junttausta minun makuun muuten. Biisien välinen verbaliikka toimii siitä huolimatta erinomaisesti.

Sitä ennen tosin juostaan kiihtyvä 10km. Tämä viikko on ollut kevyt viikko ja kyllä on ollutkin tylsää. Toisaalta unen laatu on parantunut, joten lepo on varmasti tullut oikeaan aikaan. Ensi viikolla onkin luvassa maitohappotesti eli 6x1000m. Tarkastellaan vähän kynnysarvoja. Ne on tasaisin ajoin hyvä kartoittaa. Viime kerrasta onkin vain 13 vuotta eli tämä tulee hyvään saumaan. Volo epäili, että meikän anaerobinen kynnys olisi 3.45-tuntumassa. Voi pitää paikkaansa.

Viime aikoina olen kuunnellut pääasiassa Metallican tuontantoa. Metallica on bändi, joka on jo hieman saavuttanut kulttibändin mainetta alaan vihkiytyneitten piireissä. Uskon kuitenkin vahvasti, että tästä bändistä kuullaan vielä. On jopa ollut epäilyjä, että syrjäyttäisi Yön aseman raskaan rockin rintamalla. Siinä sitä on tekemistä.

Hullut kolmiolla.

To 19.11: 8km rento - Kulki kivasti, vaikkakin aika väsy oli Kuopion reissun jälkeen

Pe 20.11: 8km kevyt - Ei kulkenut niin kivasti ja oli vielä väsyneempi kuin eilen

La 21.11: Testijuoksu 10km 37,33min. Kurainen keli ja vähän jäätäkin tiellä. - Kulku oli ok, mutta kellon malfunktio nyppi aika suuresti.

Su 22.11: 25km rento Jukan kanssa - Jumaliste, ei oo tullut pitkään aikaan juostua noin pitkään. Ja vielä avantouinnit päälle

Voi veikkoset. Eipä ole hetkeen ollut meikäläisen viikkokilsamittarissa 86km juoksua. Nytpä oli. Mitäs tästä viikosta voisi sanoa? Raskas ja takana. Tästä tulisi nyt ymmärtää se, että minun mittakaavassa tämä on kova viikko. Seuraava viikko on siis kevyttä, joka tarkoittaa etten juokse ratavetoja. Säästellään jalkoja. Aika pinkeenä on ulkoreidet ja akillekset.

Pureudun vielä pikkuisen testijuoksun tunnelmiin: Juoksun tapahtumapaikkana oli Mehtimäen kolmiolenkit, jotka Hulluna Kolmionakin tunnetaan. Vettä satoi jo verrytellessä ihan kiitettävästi eikä se ainakaan itse testissä hellittänyt. Itse juoksu lähti pienen kolmion 1km:n tolpalta. Siitä juostiin kolmion kärkeen, sitten 2 x iso kolmio ja vielä lopuksi kerran pieni.

En saanut kelloni GPS-toimintoa pelittämään ennen starttia. Niinpä kello kiltisti haki vielä satelliitteja, kun olisi se käyntiin pitänyt laittaa. No sehän ei sitten kuitenkaan löytänyt niitä sputnikkeja ja sain kellon käyntiin vasta 750m:n juoksun jälkeen. Tämä tietysti ärsytti aikaslailla. Laakkos-Reima lähti viipottamaan kärkeen, mukanaan Asikaisen Aaro ja Pajusen Jere. Siinä kannassa oli sitten muita suunnistajia mukaanlukien SP. KR:n toiminnanjohtaja jäi kiltisi taustajoukkoihin.

Kärki karkasi ja Airila/Fincke-kaksikko oli näkökentässäni 50-100m päässä. Reitillä oli todella paljon vettä ja siksi Gore-Tex-kengät oli aika paska valinta. Vesi ei toki mene helposti sisään, mutta sitten kun menee, niin ei se tule helposti poiskaan. Desin sai juoksun jälkeen kaataa liejua kengästä Areenan viemäriin. Eli kengät painoi aika lailla. Ranta oli vähän jäässäkin. Ei se kuitenkaan tuota minun vauhtia isosti selitä. Ehkä se 15-30s teki, mutta oli jalat muutennin aika tahmeat raskaan viikon jälkeen.

Juoksu meni sitä 3.45-vauhtia ja sieltä löytyi klassiset välikuolemat kuuden ja kahdeksan kilsan väliltä maustettuna suhteellisen hyvällä viimeisellä kilometrillä. Kyllä siinä kuitenkin vielä mulla tekemistä on. On kyllä Tuomollakin. Reitille oli motivoinniksi aseteltu "Beer Less"-kylttejä, mutta lähinnä tuli mieleen, että sitä on naukkailtu liian niukasti

Iltasella kävin vielä Airilan tupareissa, jossa oli paljon suunnistajia. Itseäni jo hiukan mietityttää, että pitääkö sitä näinkin paljon suunnistajien kanssa hengata? Suunnistajathan on yltiösosiaalisia ryhmähengen ruumiillistumia, jotka suurin piirtein elää kommuuneissa. Tupareihinkin tulee kaikki kavereiden koirista lähtien. Se on jotenkin pelottavaa. Sitä sietää miettiä...

Että näin... Heitän loppuun pari dilemmaa, joita voi jokainen mietiskellä hiljaa glögilasin ääressä:

1. Onko Jouluolut hyvä syy viettää joulua? Vai onko se hyvä syy juoda olutta?

2. Onko Panema huono ja äärimmäisen juntti baarin nimi, jollainen voidaan keksiä vain Kuortaneella? "Mennäänks Panemaan?" ...Ei helvetin helvetti...

Taustalla soi muuten Children Of Bodomin Red Lights In My Eyes pt. 2, joka on äärimmäisen potkukas biisi. Ja Bodomin parhaalta ja ensimmäiseltä levyltä.

Swedish Turnip

Pe 13.11: 7km rento - hengitys ei pelittänyt.

La 14.11: 12km- 1km 3.30-5min-2km 8.15. Todella raskaalla pururadalla. - Helppoa oli. Pururata ei ollut oikein kiva juosta, kun oli lunta päällä.

Su 15.11: LEPO - oli Pohjanmaalla niin tappavan liukas keli, ettei olisi ollut järkeä juosta.

Ma 16.11: A: 14km kevyt I: 9km reipas ylämäet kovaa - Kulki helposti.

Ti 17.11: A: Vesijuoksu/-jumppa 60min I: Hieronta - No mitä tuosta nyt voi sanoa?

Ke 18.11: A: kuntosali. lihaskestävyys I: 3x500m/1.30-1.25-1.28/2' + 5min + 7x200m/32-34/1.15 - Viissataset kulki helvetin helposti, kakssataset otti vähän akillesjänteisiin, kun on niin pirun jyrkkä kaarre.

Minä oon nyt sitte treenannu omasta mielestä aika hyvinkin. Jopa kovia treenejä on vähän odottanut. Toivotaan, että paikat kestää nyt tätä. Lauantaina nähdään, mikä on kulku.

Mummon 90-v synttäreitä käytiin juhlistamassa Pohjanmaalla. Mikäs siinä, mutta päivänsankari kyseli kortteja lukiessaan, että "Ketäs täällä juhlitaan?". Eli muisti tuppaa pätkimään jonnin verran. Aivan hyvä reissu kaikinpuolin. Sai huomata myös sen, että velipojalla on aika iso pala kakkua haukattavana jos meinaa Cooperissa 3500m nykästä. Vähän alle 8.30 2km ei lupaile järjettömiä. Vaikka se juostais kuinka raskaalla pururadalla.

Nyt ei jaksa enempää. Pitää levätä, että kestää KR:n toiminnanjohtajaa Kuopioon asti. Se on niin hullu. Vai mitä, Finske?

Vakava asia.

Ma 9.11: 9km rento + vähän kuntopiiriä - Juoksu kulki kivasti, mutta liukasta oli.

Ti 10.11: A: Jooga+venyt. 1h I: 8km kevyt - Aivan tajuttomassa lumihangessa rämpimistä, ei viitsinyt tuon enempää tappaa jalkoja.

Ke 11.11: 30min futsal + 2x500m/1.31/3'+7x200m/31-32"/1.30' = Eka ratatreeni. Eihän se hääviä ole juosta Pegasuksilla radalla, muttei nyt muitakaan ollut. Palautuksetkin melko helppoja tähän ekaan yritykseen.

To 12.11: "Jaskan voimajumppa" + tasapainoharj. 1h - Jaska on Jaakko Kailajärvi ja tuollaista reipasta liikehdintää kevyiden painojen kanssa on tullut tehtyä jo kymmenisen vuotta. Pitää paikat vetreinä.

Katopa vaan, en tullutkaan sen kipeämmäksi ja taas on päästy treenin makuun. Aikamoisen nahkaset kelit vaan on täällä. Vajaata pari metriä lunta ja jääkarhujakin on polkujen varrella ihan riesaksi asti. Ei tuo lenkkeily mitään kevyttä ole hirvikivääri kainalossa. Vedä siinä nyt vetoja kun villahousut rajoittaa liikelaajuuksia ja poronnahkarukkaset kellottamista. Siinä kun välillä pitää vielä ampua isoimmat otukset pois tieltä, niin väkisinkin jää kilometrit aika vähäisiksi.

Kaiken tämän sikainfluenssakohkaamisen alla on yritetty kärvistellä nippanappa panikoitumatta. Periaatteessahan minäkin tuon piikin saisin, mutta jos jostain tuon taudin saa, niin rokotusjonosta. En ole siis mennyt sitä ottamaan. Jos tauti on tarttuakseen, niin sitten se tarttuu. Sitten vaan Pyylammen pojalle omppu suuhun ja uuniin. Kinkku on juhlapöydän kunkku.

Suunnistajien keskuudessa liikkuu taudin muunnos, josta kerrotaan enemmän täällä. Kummasti on tauti levinnyt Kauden Kaatajaisten jälkeen. Sitä se yhteisöllisyys teettää. Kestävyysurheilijan tulisi olla sellainen yksinäisyydestä tykkäävä pessimistinen jurottaja, eikä mikään blogeja kirjoitteleva rättipää liimaletti, jolla on korvakorut. Eihän sellaisesta mitään tule. Kavereita pitäisi jututtaa korkeintaan kisojen loppuverryttelyssä ja sekin tulisi tehdä sellaisella pienellä varautuneisuudella. Yhteisiä treenejä ei pitäisi missään tapauksessa suosia. Silloinhan toiset tietäisivät kuinka treenataan ja he voisivat saada vaikka hyötyä vetoavusta. Vanhana lopettaneena ukkona (miksei myös akkana?) sitten hölistäisiin Esson baarissa ja lipsuteltais kahvia (miksei myös olutta?). Samalla haukuttaisiin nykynuoriso löysäksi paskaksi ja nostettaisiin omat saavutukset pilviin. Oltaisiin siis pilvessä.

Näin tuo Tšernobylin tapaus vaikuttaa vieläkin korvien väliin täällä Itä-Suomessa. Viikonlopuksi pitääkin lähteä säteilemään Pohjanmaalle, joten viikonloppuna on turha tekstejä odotella.

Ps. Villi huhu kertoo, että velikullat A.Vainikka ja O.Toivola ottavat yhteen M35-sarjan SM-maastoissa keväällä. Vainikan kunto on tietysti sitä kuulua terästä, mutta nyt myös Olli "Obadele" Toivola on aloittanut hurjan kuntokuurin. Pieniä vetoja kannattaa siis laittaa pystyyn. Kohteina: 1. Nähdäänkö miehet viivalla? 2. Jos nähdään, niin kumpi voittaa?

Hyvää paskaa.

To 5.11: KIPEÄNÄ - Vähän parempi olo, muttei todellakaan treeniolotila.

Pe 6.11: TOIPILASOLO - Töissä jo, mutta melko nuutunutta edelleen.

La 7.11: TOIPILASOLO - Vieläkin vähän semmoinen heikko tuntuma todellisuuteen.

Su 8.11: AIKA TERVE - Suht paljon kävelyä ja vähän joogailua, muttei juoksua vielä. Ehkä huomenna sitten.

Tässähän tämä on mennyt. Sairastellessa. Melkosta paskaa. Tämä viikko piti olla treenikauden aloitusviikko. Kaksi treeniä sai tehtyä. Aika hyvin. Sieltä sitä sitten tuli joku lenssu ja puolivaloilla tää viikko. Toivotaan, että varsinainen treenaaminen alkaa nyt tällä alkavalla viikolla.

Jos vahingossa silmät osuu tuohon vedonlyönti-gallupiin tässä meitin blogissa, niin siitähän voi huomata prosenttien tasoittuneen. Saan Tuomoa kiinni myös paperilla. Livenähän Tuomo on jo pari kiekkaa jäljessä. Tällä hetkellä Tuomon kunto - ei myöskään habitus - paljon pelkotiloja aiheuta. Silti minullakin on pieni pelko siitä, että jos se saakeli jostain kampeaa itsensä kuntoon vielä. Toisaalta toivoisikin vähän enemmän vastusta kuin ukosta tällä hetkellä on. Olisi sitten kivempi kisatakin. Ja pitäähän sitä ajatella meidän toimiston työhyvinvointiakin. Mutta Tuomon pitää alkaa treenaamaan. Samaten minun.

Tuosta samaisesta gallupista näkyy myös se, että aika moni hullu tätä blogia tuijottaa. Mistäs tiedätte, ettei tämä ole vain feikkiä tämä meidän vetojutustelu?

Tuomo kirjoitti pirun hyvän jutun tuossa aiemmin PM-maastoista. Itse kun vähän eri tasolta tuota katsoo, niin ei kovin vahvaa pohjaa ole sanoa mitään. Kovaa veti juutit, siitä ei pääse mihinkään. Erä-Jorge veti ihan hyvin myös, mutta Pirkko olis voinut piestä sen voittokuntoonkin. Nikanderin tyttö veti uskomatonta vauhtia. Pelottaa vaan, että tässä on taas uusi huippulupaus, joka muistetaan huippulupauksena kymmenen vuoden päästäkin. Treeni on jo nyt melko kovaa, että mistä sitä sitten parannetaan. Toivotaan, että olen väärässä.

Aina olen ollut sitä mieltä, että osa suomalaisista voisi ihan hyvin panostaa maastojuoksuun. Se on hyvä juoksumuoto. Joku voisi sitä harkita ihan tosissaan.

Tuomo: Ollaan nyt kirjoitettu niin tiiviiseen tahtiin, että pidetäänkö kuukauden paussi?

PM-maastot

On juostu. Aika turhat kisat meikäläisen mielestä, mutta hyvä että niihinkin vielä riittää menijöitä. Turhat ne on siksi, että kisat juostaan aika huonoon aikaan noin niinkuin ratajuoksijoiden kannalta. Ja meillä Suomessahan ei oikein muita ole. Jos haluaa panostaa ratakauteen, on jossain vaiheessa huilattava. Jollei halua panostaa ratakauteen tai on ollut saikulla, on tilanne tietysti toinen. Silloin on kaiketi ihan jees, että syksyltä löytyy tällainen itsetunnonkohotusskaba.

Itse en ymmärrä osallistumisen takia kisaamista. Jos johonkin kisaan mennään, niin mennään sitten täysillä. Tai ollaan kokonaan pois. Nyt eri puolilta kuuluu viestiä juoksijoiden suusta asenteella: "En voinutkaan pärjätä, koska on PK-kausi päällä, enkä satsannut." Tarvitseeko sinne sitten mennä ollenkaan.

PM-maastot ovat kehittyneet kymmenessä vuodessa siihen suuntaan, että sielläkin pitää olla kunnossa pärjätäkseen. Jari "Kili" Matinlaurin voittoajalla Perniön kautta aikojen ensimmäisissä PM-maastoissa 2001, olisi jäänyt tänä vuonna niukasti ulos top 10:stä. Siihen aikaan PM:ssä juoksivat samat kaiffarit kuin radallakin. Nyt siellä keulassa on heppuja, jotka radalla eivät ihmeitä ole esittäneet, mutta tulevat PM:iin tiukassa formussa, laadukasta määrää naputelleina. Suomessakin on muutama sellainen kaveri, joiden kannattaisi panostaa maastoihin enemmän. Radankin ulkopuolella on elämää. Moni elättää itsensä maailmalla niin.

Suomalaisista miehistä ainoastaan Erä-Jorma oli jotenkin kartalla kärjen menosta. Matti on viimeisen parin kuukauden aikana keskittynyt maastossa lähinnä metsästykseen ja se näkyy. Huonolla menestyksellä se tosin on kuuleman mukaan jahdissa esiintynyt. Ei taida osua karhuun edes metrin päästä, vaikka joku pitelisi otsoa aloillaan.

Kerran päivässä juoksemalla kunto pysyy siedettävällä tasolla, mutta puristus puuttuu. Syksy on Erä-Jorkille lähinnä latautumisen aikaa, mutta ihmeen hyvin se siitä huolimatta sinnitteli. Yhdellä vetotreenillä pääsee tuohon, jos taustalla on hyvin mennyt kesä. Kärkeen päästäkseen pitäisi treenata jo enemmän tosimielellä kuin 80km/vko.

Matin kohdalla kisaamisen täysin keskenkuntoisena ymmärtää, koska se antaa kuitenkin tuntumaa joulukuun EM:ää varten. Ja siellähän Masanaattori lienee jo iskussa. Matin mukaan voisi laittaa Måren. Måren ns. vanhoilla näytöillä, koska viime vuonna kulki sen verran hyvin. Eilinen oli kyllä aika köyhän miehen esitys, mutta miehellä taitaa vielä mara painaa taustalla.

Näiden lisäksi N 19-joukkue Nikander, Peiponen, Tyni matkaan sekä 22v miesten trio Jokinen-Toivola-Laurila. Viime mainittu kolmikko Irkkuihin sillä ukaasilla, että menon on syytä petraantua reippaasti alkusyksystä, jos siellä mielii muutakin tehdä kuin istua Guinnesiin nojaamassa. Annukka myös Irkkuihin, jos on treenannut. AMSH on sen verran raaka maastotykki, että aina kannattaa valita, jos halukkuutta löytyy. Ja tietysti matkaan myös itse oikeutetusti tämän hetken parhaat menestymisedellytykset omaava Sandra Eriksson 22v naikkosten sarjaan. Loput treenaamaan.

Jostain syystä tämä syksyn maastokausi ei oikein sytytä, ihme rääppiäistunnelma koko touhun ympärillä. EM:t on sitten asia erikseen. Siellä on viivalla jo tasoa. Yhden hyvän puolen PM:stä vielä keksin: Hyvähän se on käydä ottamassa turpaansa kerran vuoteen oikein kunnolla. Pohjoismaiden taso kun ei kaiken kaikkiaan päätä huimaa ja jos sielläkin jäädään minuuttikaupalla kärjestä, lienee motivaatiotasot kunnossa tulevalle treenikaudelle.

Saara Nikanderille iso käsi. Hyvä Lohja! Sillä likalla on asennetta. Paukusta kärkeen ja tyylillä loppuun asti. Pitkä on tytöllä vielä tie aikuisten tasolle, mutta ainakin alku on hyvä. Sitä ei kukaan ota myöhemmin pois. Nuorten miesten puolella oli hiljaista, mutta se ei ole yllätys. Ei muutamassa viikossa ihmeitä tapahdu. Kestävyysharjoittelu on pitkäjänteistä hommaa. Minuuttien eroa radalla ei kurota umpeeen vuodessa, tuskin edes kahdessa. Pojilla on vielä aikaa. Pitää vaan uskaltaa ottaa iskut vastaan ja nostaa uudelleen pää pystyyn. Tavoittamaton ero ei missään tapauksessa ole.

Naiset juoksivat odotetusti. Jos kisassa on mukana kaksi Euroopan tason juoksijaa, ei yllätä että siinä on kisan kärkipari. Verenvähyyttä oli niin kärjessä kuin meikäläistenkin kohdalla. Suomalaiset olivat omalla paikallaan, kaukana. Treeniä treeniä vaan!

Niin että kirjoitas jotain omista treeneistäsi... Viime viikolla 5 lenkkiä, sen jälkeen alkuviikko palauttelua, jonka jälkeen taas pari juoksupäivää. Eilen sitten iski taas ystävämme Murphy. Pieni liukastuminen Kolmiolla, nilkka ympäri ja taas akuankkakävelyä seuraavat päivät. Harkitsen jo kuntopyörän ostamista. Ei meinaan oikein tuo liukkaus houkuttele näillä jaloilla ja etenkään tällä painolla. Pyörän selässä voisi jopa saada jotain näkyvääkin aikaiseksi keskiketterän suhteen, eikä tarvitsisi koko ajan pitää taukoa milloin mistäkin syystä. Kauas on pitkä matka.

Vaihdetaan: päivän vanha kuume ja selkäkipu.

Ma 2.11: 8km rento/reipas, ylämäet kovaa - Kulku mielettömän hyvä, kuten aina ennen tautia.

Ti 3.11: A: 1h vesijuoksu/-jumppa I: avantosaunomista - En tiedä, mikä osio olis pitänyt jättää tekemättä, mutta kyllä oli kylmä avannon jälkeen.

Ke 4.11: KIPEÄNÄ -36,9 lämpöö. Yleensä on 35,9. Ihan perseolo.

Näinköhän se kinkkukuume sitten yllättää minutkin? On kyllä sen verran vetämätön fiilis, että huhhuh. Komeesti piti aloittaa treenaaminen tällä viikolla. Ja niinhän minä sen aloitinkin. Aika alkutekijöihin jäi. Käytiin kummastelemassa Jukan kanssa avantosaunomista ja sen jälkeen iski kauhea kylmyys. Viime yö tuntui kestävän ikuisuuden. Se sisälsi helvetin kuuman olon ja välillä kylmiä puistatuksia.

Aamulla lähdin kaikesta huolimatta hieman terveempänä vetämään aamutreenejä. Oli vielä jotenkin mielessä, että haen vähän toimistolta töitä kotiin. Hainkin kyllä, mutta ei ole ollut kyllä niitä tekemään. Heti kotiin päästyäni nukahdin sohvalle kolmen fleece-paidan ja peiton keskelle pariksi tunniksi. Ruoka ei maistu, mutta nälän tunne on silti ollut. Söin vähän mureketta ja hiukan mustikkasoppaa. Kauheasti ei jaksa puuhastella, mutta selkä ei kertakaikkiaan kestä loputonta makoilua. Pakko väkisin olla pystyssä välillä.

Periaatteessahan mun ei pitäis olla koskaan kipeä. Se on niin paskaa ja en oikein saa aikaa kulumaan. En tiedä mikä sitten on ylemmillä tasoilla mennyt pieleen, kun meikäläistä rankaistaan. Voihan tääkin olla joku Tuomon viritelmä. Todennäköisesti onkin. Se on saanut jonkun ampullin täynnä pahaa viruskantaa ja upottanut sen mun kahviin. Nyt sitten maataan sohvalla huomista odottaen. Ei se mitään jos olis yskää ja nuhaa, mutta tää kuume ei kyllä sovi. Vaihtareita voisin tehdä esim. kuume pieneen kurkkukipuun ja sormenmurtumaan tai selkäsärky hiertyneisiin nivusiin. Eli jos löytyy hyviä vaihtareita, niin kontaktia vaan.

Morkkendaal.

To 29.10: Aamu: futis+käsipallo 1h Päivä: 5km rento - Ei ehkä tuon pelailun kanssa ollutkaan niin palauttavaa kuin piti.

Pe 30.10: LEPO - aivan käsittämättömän raskas päivä kaikkine aktiviteetteineen.

La 31.10: Tv-kova 10km 37.15 (3.43,5/km) - Tämähän oli vähän yllätys, että se noinkin kivasti kulki.

Su 1.11: LEPO - vähän semmoista hangover-meininkiä...

Huhhuh. Kaikenlaista on tullut touhuiltua. Tällä hetkellä on semmoinen puoliväsynyt viski-illan jälkeinen päivä. Päivä käytännössä lipuu ohi. Ei tässä mitään tolkuttomia ole tehty, mutta jotain pientä puuhastelua kuitenkin. Kyllä jos naiset tietäisivät kuinka vähällä miehet voivat viettää rentouttavan illan... Vaikkei ehkä uskoisi, niin komeasti riittää korismatsin puolikas, sauna, autotalli, jossa on 12 astetta lämmintä, viskiä ja hyvät musiikkilaitteet. Niin se ilta meni kovinkin kiltisti legendaarisia biisejä ja videoita katsellen. Jännä ilmiö on se, että kun näitä hyviä biisejä aletaan etsimään niin lopulta palataan aina niihin tuttuihin ja turvallisiin. Metallica, Iron Maiden, Guns 'n Roses... Monestikohan se on Batterykin kuultu, mutta silti se tämähtää melko kovasti etenkin Moskovan live-keikalla.

Se on kyllä itselläni outo ilmiö, että vaikka olisi yksin ottanut mukia marttojen ompeluseuroissa, niin aina on pikkuisen huono omatunto ja sellainen lievä morkkis. Niin kuin olisi toiminut jotenkin pirun väärin ja itsekkäästi. Ehkä se on harjoittelun puutetta ja pientä häpeää siitä, että itsellä on ollut kivaa ja puoliso on ollut töissä. Helvetin nahkea fiilis. Siksi ei tule usein naukkailtua.

Huomenna pitäisi sitten alkaa treenaamaan ja viikko alkaa mäkivoittoisella reippaalla lenkillä. Lauantain kymppihän oli Tuomon tavoitelistalla 3.50-vauhtia ja se kulki oudon hyvin. Pelkäsin jo, että tulen kipeäksi sen jälkeen. eka kilometri oli hirveä. Neljään minuuttiin ja tuntui, ettei jalat kulje kovempaa. Sitten vauhti kiihtyikin mukavasti alle 3.40/km. Kuudes ja seitsemäs kilometri oli myös kuolemaksi. Neljän minsan kilsoja ja ajattelin läpsytteleväni siitä sitten jonnekin 39-alkuseen lopputulokseen. Yllättäen loivassa alamäessa pääsin jotenkin "juoksun päälle" ja vauhti alkoi kiihtymään. Viimeinen kilsa tultiinkin 3.25:een. Aivan pätevän oloinen juoksu siihen nähden, että aika lepsua treenaamista ollut viimeiset 3 viikkoa. Kyllä se tästä. Tuomolla on kyllä kova työ, mutta onhan tässä vielä aikaa.