Ihmiset retuuttaa ruhojaan, joku ajaa ne juoksemaan

Ma 25.1: Uinti 1km kevyt - Oli kummallisen helppoa, vaikken oo uimalla uinut pariin vuoteen.

Ti 26.1: kävely 3km - Kävely ei tuntunut miltään, mutta muuten särki jalkaa koko päivän.

Sellasta. "2-3 viikkoa ilman repiviä ja venyttäviä liikkeitä. Ei juoksua, hiihtoa eikä vesijuoksua." Joku pieni venähdys/repeämä jossain ja hiihto ja jooga oli sillon ennemmin pahinta mahdollista. Eli hyvin meni. Nyt sitten vaihteeksi minunkin elämässä tulee hetki, jolloin TOIVUTAAN jostain vammasta. Mutta sehän on kiva vaan.

Paljon mitään ei voi tehdä. Kävely on tylsää, uintikaan niin hääviä ole ja salilla voi sitten tehdä käsiä ja joitain keskivartaloliikkeitä. Nasevata. Kyselin suurelta kuntoutujamestari Zetalta vähän vinkkejä uimatreeneistä, jotka voisivat sopia juoksijalle. Sain tällaista materiaalia:

"Uinnissa on järkeä. Vesijuoksussa ei. Tässä mun joitain uintitreenejä, joita vedin vuoden 2007 Berliinin maraa varten, kun mulla oli pohje paskana. Auttoi sen verran, että maralla ei tullut 2.40-päällitystä, mikä kertoo uinnin tehosta korvaavana harjoittelumuotona. Noista 2 tunnin uintitreeneistä tulee matkaa yli 5 km / treeni. Mitään tasavauhtisia uinitreenejä on turha tehdä, vaan verryttelyn jälkeen on syytä vetää erilaisia vetoja. Jotta nämä treenit psytyy vetämään läpi, pitää olla jonkin verran uinitekniikkaa kehissä (esim. pystyy ottamaan happea molemmilta puolilta, muuten tulee niska kipeäksi) ja aiempaa pohjaa uintiharjoittelusta (muuten hukkuu).

ti 11.9. 2 tuntia uintia: 15 min vr. uintia + 2 x (25m, 50m, 75m, 100m, 125m, 150m, 175m, 200m, 175m, 150m, 125m, 100m, 75m, 50m, 25m kovaa/ pal. 25m kevyttä) + 50m, 75m, 100m ja 150m kovaa / 25m kevyttä + 15 min vesihierontaa pohkeelle.

ke 12.9. 1 tunti uintia: 15 min vr. uintia + 25m, 50m, 75m, 100m, 125m, 150m, 175m, 200m, 175m, 150m, 125m, 100m, 75m, 50m, 25m kovaa/ pal. 25m kevyttä + 200m täysillä + 30 min vesihierontaa pohkeelle.

to 13.9. 1 tunti uintia: 15 min vr. uintia + 10 x 100m kovaa / pal. 25 m kevyttä + 100m täysillä + 2 x 50m täysillä / pal. 25 m kevyttä + 30 min vesihierontaa pohkeelle.

pe 14.9. 1 tunti uintia: 15 min vr. uintia + 25m, 50m, 75m, 100m, 125m, 150m, 175m, 200m, 175m, 150m, 125m, 100m, 75m, 50m, 25m kovaa/ pal. 25m kevyttä + 100m täysillä + 50m täysillä + 30 min vesihierontaa pohkeelle.

Viime kesänä taas akillesvammaisena vedin mm. seuraavia uintiharjoituksia, jotka olivat kestoltaan himean yli tunnin mittaisia:

1 vaihtoehto: 1 km tv-kovaa + 2 x (50, 100m, 150m, 200m, 150m, 100, 50m täysillä), pal. 20-30 sek. yht. 3,1 km

2. vaihtoehto: 1 km kevyttä + 2 x (10 x 100m kovaa), pal. 30 sek., sarjapalautus 50m verryttelyä. Koko harj. yhteensä 3 km 50m.

3. vaihtoehto:1 km vr + 15 x 50m täysillä, pal. 25 sek. + 50 m kevyttä + 10 x 100m kovaa, pal. 30 sek. + 200m vr. yht. 3 km.

4. vaihtoehto: 1 km vr + 200m, 150m, 100m, 50m, 200m, 150m, 100m, 50m kovaa, pal. 30 sek. + 50m kevyttä + 200m, 150m, 100m, 50 m kovaa, pal. 30 sek. + 50m kevyttä + 5 x 50m kovaa, pal. 25 sek. + 200m vr = 3 km 50m."

Minun mielestä vaikuttaa niin miedoilta nuo, etten taida ihan lähteä tuollaiseen läpsyttelyyn. Mielelläni ottaisin suuren (triathlo)nistin ja ajattelijan Mikko McVirtasen kommentit näistä treeneistä. Onko kovaa vai ei?

Taidan aloittaa vaikka jostain kilsasta ja nostella siitä pikkuhiljaa määrää ja sit tehoa. Pullarilla kuitenkin pakko uida, ettei käytä jalkoja.

Tuomo taas uhkailee osallistumattomuudellaan. Siis ei meinaa SM-maastoihin tulla. Kyllä voi sitten olla löysä jätkä. Onneksi Rouva Lehtinen palaa leiriltä ja pistää miehen taas ruotuun.

Ps. Vein muuten S-P:ltä hyvän otsikon!

Mitä mä teen?

Ti 19.1: fysioterapiaa ja hierontaa - selkä täysin jumissa

Ke 20.1: fysioterapiaa ja hierontaa - selkä helpottaa

To 21.1: LEPO

Pe 22.1: 30min vesijuoksu - ja noinkin pieni tekeminen kihelmöi reidessä ja pakarassa

La 23.1: LEPO

Su 24.1: LEPO

En tiedä. On heti näin alkuun semmoinen olo, että pitäiskö kirjoittaa ollenkaan. Ärsyttää. Nyt on mennyt 2 viikkoa ja 4 päivää tämän oireiston kourissa. Ehkä sekään ei kuntoon vielä mahdottomasti vaikuta. Ei se kyllä nostakaan. Itsetuntoa se kyllä laskee kiitettävän tehokkaasti. Melko sama vaikka häviäisinkin Tuomolle. Se vain hajottaa, ettei pääse liikkumaan oikein mitenkään.

Minun vaivat tuppaa olla sellaisia, ettei niihin ole mitään yksinkertaista selitystä eikä hoito-ohjetta. "Katellaan nyt miten se reagoi ja jos se ei ala helpottamaan, keksitään jotain muuta." Eli arvaillaan ja passaillaan semmoinen puolisen vuotta, että kunto on siellä 4min/km-tasolla ja sitten alan vaan juoksemaan vaikka sattuukin. Sitten se parin viikon päästä helpottaa ja on kuin ei mikään olisi vaivannutkaan.

Pulma onkin siinä, että pitäisikö tässä vaan "juosta läpi kivun" vai pitää taukoa ja tehdä jotain korvaavaa. Kivun läpi juokseminen on aika kaukana omasta ammattietiikasta, mutta se tuntuu enemmän juoksevilla toimivan. Korvaavien tekeminen kyllä kävisi, mutta mikä on sellaista korvaavaa joka ei käy takareiteen ja pakaraan? Uiminen ilman jalkoja? Paskaa on, kun ei mitään voi tehdä! AARRGHHH!!!! SAATANA!!!

Eilen ja tänään olisi ollut Joensuun huonokuntoisella radalla kaksi ihan minunkin vauhdeille sopivaa kisaa. Eilen 800m, jossa Jiri paineli 2.17. Se on kovaa kun ottaa huomioon, että kaikkien aikojen 3. aika. Tänään olis ollu tonnivitonen. Mutta siellä me Tuomon kanssa vaan kanniskeltiin aitoja ja yritettiin ymmärtää maalikameraa.

Tasaisin väliajoin syntyy Pohjois-Karjalaan joku juoksijaksi tituleerattava. Tällä hetkellä on Jukka Keskisalo, ennemmin oli Jouni Kortelainen ja olisko tulevaisuudessa Jiri Karjalainen. Kaikilla on nimittäin samat alkukirjaimet. On ehkä muitakin syitä. Ja juoksijoita.

Ne, jotka ovat linkittäneet tän blogin nimellä "Toho vs. Toomio", voivat vaihtaa sen "Toho vs. Toomio-Toomio-Toomio-Toomio-Toomio". Se on nimittäin oikea suhde näissä julkaistuissa kirjoituksissa.

Fincke-Pyylampi oireyhtymä

Su 17.1: Hiihto 13km + juoksu 2km - Jirin perässä yritin sinnitellä. Ei mitään järkeä.

Ma 18.1: Altaalla lilluttelu - Aivan helvetin kipeä selkä.

Seuraavanlaisen diagnoosin sain, saatana! Miksi juuri minulla?!? Onko kohtalotovereita?

Fincke-Pyylampi-oireyhtymä

Yleistä:

Fincke-Pyylampi oireyhtymä on mielen ja kehon poikkeavuus, joka aiheuttaa laadullisia oireita sosiaalisessa käyttäytymisessä ja fyysisessä suorituskyvyssä. Fincke-Pyylampi-henkilöt kokevat usein trikoot jalassa tapahtuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tapahtumat kilpailutilanteina. Etenkin silloin kun tapahtumassa on monta osapuolta. Vapaamuotoinen sosiaalinen yhdessäolo ei ole Fincke-Pyylampi-henkilöillä yleensä yhtä keskeisessä asemassa kuin valtaväestöllä, vaan he viettävät aikaansa mieluiten omien tavoitteidensa ja vaivojensa parissa. Fincke-Pyylampi oireyhtymään liittyy usein lisääntynyttä kilpailuviettiä ja järjenkäytön ongelmia. Oireyhtymä voidaan jakaa Fincke-Pyylampi- tai Pyylampi-Fincke-alaluokkiin. Fincke-Pyylampi-oireistossa on oikeasti mahdollisuudet pärjätä kansainvälisellä huipputasolla. Pyylampi-Fincke-oireistossa siitä ei ole ollut toivoakaan.

Oireet:

Fincke-Pyylampi-ihminen näkee tavallaan vain sen, mikä todella lukee treeniohjelmassa eikä välttämättä näe kokonaisuutta. F-P-henkilöllä on siis tavallaan idiootin näkökulma palautumistilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin vähäoireisesti, eikä ymmärrä miksi itse saattaa hajottaa paikkansa jossain harjoituksessa. Muiden ihmisten arvostelu on myös joillekin F-P-henkilöille helppoa, koska he eivät ole järjen vankeja seuratessaan muiden ohjeita vaan ohittavat asialliset neuvot muita helpommin. Toisaalta he voivat huomata selkeän logiikan treenaamisessa, jossa ei normaaliolosuhteissa olisi mitään tolkkua.

Joillakin F-P-henkilöillä voi olla suuria vaikeuksia treenien väliin jättämisessä. He eivät välttämättä ymmärrä olla kokeilematta paikkojensa kestoa, jollei jalka selkeästi ole irtipoikki. Testi- ja kilpailutilanteet ovat usein vaikeita jättää välistä.

F-P-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää vinkkejä tai suoranaista rautalangasta vääntämistä. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta jää hämäräksi siksikin, että oman intuition vastaista päätöstä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.

F-P-ihminen on myös hyvin herkkä provosoitumaan vedonlyöntiehdotuksista ja uskoo yli kaiken omiin kykyihinsä. Useimpien mottona onkin "ensi vuonna sitten!". F-P-ihminen myös mielellään mollaavat muiden lajien urheilijoita tajuamatta itseään pelleksi. Heillä on myös outo taipumus luulla, että muut ihmiset olisivat kovastikin kiinnostuneita heidän elämästään. Usein he myös luulevat itseään hauskoiksi.

Hoito:

Useimmin Fincke-Pyylampi-syndrooma aiheuttaa ongelmia parisuhteissa. Kun näistä vaiheista selviää ja alkaa aikuistua, jotkut kertovat parantuneensa oireyhtymästä. Tosiasiassa Fincke-Pyylampi on ominaisuus, josta ei parannuta. Ei myöskään opita elämään sen ehdoilla, vaan toistetaan aina samat virheet.

F-P-ihminen uskoo yhtä asiantuntijaa aina 3-7 päivää kerrallaan ja noudattaa hänen antamiaan neuvoja ja hoitokeinoja tavallisesti 1-5 päivää, kunnes palaa omiin rutiineihinsa. Asiantuntijoiden mielestä järkevin hoitokeino olisi polkea F-P-ihmiset syvälle suohon.

Jotain paskaa ja ajokoira-Tuomo

Ma 4.1: 10km VL - Henkeen otti ja vähän limaa kurkussa, mutta aivan hyvältä muuten tuntui.

Ti 5.1: 10km kevyt - Ei oikein päässyt tatsiin mukaan ollenkaan, ei vaikeeta mutta ei kulkenutkaan.

Ke 6.1: 9km kevyt, saatanasti pakkasta - Helppoa, mutta takareidessä tuntui heti alusta asti.

To 7.1: A: jooga 50min + 1km+2x500m/1.25-1.33/2' I: ohjaajien koulutusjumppa 1h - Takareisi tuntui paskalta jo alkuverkkaa hölkätessä. Ei vain tajunnut olla lähtemättä vetoihin. Tajusin sentään kesken jättää.

Pe 8.1: LEPO - v. takareisi ja nivunen kipeä

La 9.1: LEPO - v. takareisi ja nivunen kipeä

Su 10.1: Jooga 40min - v. takareisi ja nivunen kipeä

Ma 11.1: Hierontaa ja fysioterapiaa vasemmalle jalalle

Ti 12.1: Vesijuoksu/-jumppa 45min - vesijuoksu tuntui hyvältä ja taisi jopa helpottaa oloa takareidessä.

Ke 13.1: Punttisali 75min perusvoima 6 liikettä - Jotain oli tehtävä. Sitä en tiedä oliko se fiksua.

To 14.1: Jooga 50min - Kyllä se ihan hyvää teki, ei niin pahan tuntuinen enää.

Pe 15.1: Hiihto 45min - Eka kerta uusilla suksilla. Kyllä siinä nivuset paskaksi sai jos ei muuta.

La 16.1: hölkkä 2km+hiihto 40min - Ei tuollaisella matkalla oikein ehtinyt tuntua miltään juoksu. Hiihto oli perusraskasta kipeillä lihaksilla. Repokallio ei ole kaikkein hiihdettävin reitti.

Ei tää nyt oo ollu hääviä. Periaatteessa jalka ei ole kipeä silloin kun tekee jotain. Levossa on säteilykipua reidessä. Tuntuu iskias-oireistolta eli paskalta. Iskias tuntuu pääsääntöisesti paskalta. Joku on perseessä vinossa, tarkemmin pakarassa. Selkäkin oli aika arka kun hierottiin. Liike ei satu, mutta öisin nipistelee takareidessä. Revähtänyt se ei ole. Valistunut arvaus olisi joku hermorungon ärtymistila.

Aion joka tapauksessa hiihtää kevyesti tässä tulevina aikoina. Ei se ainakaan pahenna sitä. Ilman liikuntaa hajoaisi myös pää. Tuomokin tulee 70-kilosena ajokoirana Italiasta. Lopetellaan tältä erää tämä rypeminen. Kyllä minä silti Fincken voitan suunnistuksessa. Ei epäilystäkään siitä.

Paukkuvi pakkanen...ja paikat.

Paukkuu pakkanen ja paikat. Perstin, että tuli taas napakasti taukoa treenaamiseen. Loppiaisen hetkinä jo tuntui pakkaslenkillä pientä juilintaa vasemmassa takareidessä. Illan venytyksissä huomasin, että oikea pakara on täysin jumissa. Ajattelin siinä iltamassa jo jättäväni seuraavan päivän ratatreenin tekemättä.

Aamulla sitten heräsin ja jätin aivot sänkyyn peiton alle. Tiet oli juuri höylätty petollisen liukkaiksi. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin jalkaani kengät, jotka kovettuvat viidenkin asteen pakkasessa pitämättömiksi kivenpaloiksi. Siinä sitten Wiskin kanssa aamuisella korttelinkierrolla liukastuin oikein klassisesti. Ilmassa muutaman sekunnin heiluttuani pysyin harmikseni jaloillani. Reidessä ja pohkeessa tuntui varsin perseeltä ja nivusessakin takapuolelta. Tämähän oli tietysti Wiskin vika. Jos olisin kaatunut, niin tuloksena olisi ollut lumihankisukellus ja häpeän tunne, mutta kun pysyin pystyssä on seurauksena harjoitustauko.

Tolloilu ei loppunut tähän. Vedin akatemiatreeneissä liikkuvuustreenin ja jalka ei tuntunut siinä vielä miltään. Tuumin, ettei jalka mennytkään pahasti vaan "aukeaa" sitten ratavedoissa. Vaihdoin juoksukamppeet päälle ja hölkkäilin kilometrin verran. Hidas juoksu säteili hermoissa, eikä tuntunut hyvältä. Kävin itsesäälissä rypien kertomassa tämän myös suunnistajille. Lähinnä heidän itsetuntoaan nostaakseni. Kuitenkin vanha idiootti pääni sisällä sanoi, että "jos kovempi juoksu ei tunnu, mikset juokse niitä vetoja?" Tosiaan. Tottakai minä juoksen. Ainakin viissataset. Niin sitä sitten lähdettin juoksemaan. Hengitys tietysti pelasi täydellisesti ja ensimmäinen veto meni vaivatta 1.25. Parin minuutin palautuksen aikana takareisi/pohje-akseli jomotti aika kivasti. Mitä tekee idiootti tässä tilanteessa? No tietysti juoksee sen jo Erik Gustafssoninkin legendaariseksi tekemän "Viimeisen Vedon". 300m:n kohdilla tuntui sen verran ankalta, että löysäilin 200m ja aika oli 1.35. Eli Tomiksi suht kovaa. Vieläkin rata suorastaan rukoili jatkamaan kun vielä niin helposti kulki. Järki kuitenkin otti räkämaalilla voiton ja tajusin lähteä suihkuun.

Töissä laitoin reiteen ja pohkeeseen jäitä (aivan liian myöhään) ja sitten kun kävelin syömään (aivan liian kauas ja kovaa), tuntui pohje täydeltä kiveltä. Illalla oli vielä iloisesti pidettävänä ohjaajille koulutus kehonhallinnasta. Esimerkkisuoritukset tietty rasittivat jalkaa lisää. Pieni masennus omasta tyhmyydestä ja väsymys päivän pituudesta saivat minut ostamaan kaljan.

Sen verran meni nappiin ilta, että katsoin voimani tunnossa seuraavat tv-tarjonnan helmet:

• Suurin Pudottaja: "On se vähän vaikeaa leikata varpaankynsiä kun vatsa on edessä, pitäiskö tässä sitten jotain tehdä?" - Ei toki. Anna kynsien kasvaa vaan.
• Satuhäät (Teinihäät): "En oo usein seurustellut noin kauniin ihmisen kanssa", "Johannes oli pahis kun tavattiin. Se oli ollut ainakin viiden kanssa mua ennen ja pussannu ainakin sadan kanssa." - Kälyehdokkaani sanoisi tähän, että "tööt" ja se sopii oikein mainiosti.
• Martina & Esko: Vauvakuumetta: "Tää Solarium kuluttaa 1500kcal puolessa tunnissa", "Martina on niin aito ihminen." - Varmasti kuluttaa. Hieronta kuluttaa sitten 5000kcal ja juoksulenkki miljoona. Ja "aito" on juuri se sana, joka ensimmäisenä tulee Martinasta mieleen.

Sänkyyn mennessä masennus omasta tyhmyydestä meinasi vallata mieltä. Luin vähän Stieg Larssonia. Se auttoi. Tänään on jo jalka parempi. Jää vaan taas testijuoksu juoksematta. Eipähän siellä varmaan montakaan juoksijaa olisikaan. Suunnistajanplanttuja vain. Ne juoksikin viimeksi kovaa. Nyt pitäs mennä sitten jo 31-alkunen.

Tuomo treenaa Italian mailla pizzan syöntiä.

Juoksu- ja Bänditreenit

18.12: Kevyt 10km - Vähän tahmeata hengityksen puolesta

19.12: 4x1km/3.18-3.37/3' - Sen verran aikaisin aamusta juostu (8:15), että pientä heräämisvaikeutta

20.12: 17km kevyt - Kiva lenkki, vaikka keli olikin paska. Juoksu pysyi ylhäällä.

21.12: LEPO

22.12: A: Kiihtyvä 12km I: Hieronta - Vasen pohje esitti taas loppulenkistä krampin elkeitä.

23.12: Jooga 30min - Aivan hirveä ilma pihalla.

24.12: Jooga 40min - Edelleen ankeata säätilaa ja pohjekin jumittaa

25.12: Pihasähly 60min - Ajelin Pohjanmaalle ja iltasella sisarusten kanssa legendaarista pihasählyä. Viimeksi 10 vuotta sitten.

26.12: 8,3km reipas/kova 32min. Aivan paska keli. Avg-syke 174. - Hyvin kulki, keli oli kuitenkin hanurista.

27.12: LEPO

28.12: 10km (1km kovaa/1km kevyt) - Keli tietysti järkyttävän tuulinen ja luminen, mutta hengityskään ei toiminut ollenkaan.

29.12: 10km rento + avantosauna - Juoksu oli jotenkin tahmeata pitkien automatkojen jälkeen. Vasen pohjekin jumisteli.

30.12: vesijuoksu 3x90"/2'+10x30"/1' - Eihän tuo nyt vedessä samalta tunnu, mutta kyllä se raskasta on.

31.12: Lumihankivaellusta metsässä 90min - Puolen metrin hangessa on aivan tehokasta

1.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

2.1: Lumihankivaellusta metsässä 60min

3.1: 18km kevyt Areenassa - Jardaani treenasi Enduranceen semmoisen 50 kilsan verran, niin minä ja Tuomo vähän pidettiin seuraa.

Todella pitkä aika onkin ehtinyt kulumaan viimeisistä kirjoitteluista. On ollut noita tonttujen juttuja ja Pohjanmaalle on juuri vasta sähköt tullut, niin ei nettiin ole päässytkään. Jouluaatto oltiin täällä idässä ja sitten minä hurautin Pohjanmaalle yksikseni. Siellä sitten pidettiin legendaariset välipäivien bänditreenit.

Tosiaan olen soittelut jonkinmoisessa bändissä sellaisen 11 vuotta. Tässä tulee pieni historiikki tästä soittelu-urasta:

Joskus pirun pienenä poikana isukki laittoi minut urkukouluun, jota piti Harvat Korvat. Nimi ei ihan ollut tuo, mutten muista oikeakaan nimeä. Se oli jotain sinnepäin, koska miekkonen oli unkarilaistaustainen. Elääkökään enää? Se ei tainnut kovinkaan kauaa innostella.

Ala-asteella minut ja sisko-tyttö pistettiin Tuhkasen Joren pianokouluun ja sillä sai sitten pientä nössön mainetta 26:n oppilaan koulussa. Minä treenasin, mutten sitten ala-asteen jälkeen musiikin opiskelua jatkanut. Se nyt hieman harmittaa. Opin soittamaan sellaisiakin klassikoita kuin Anttilan Keväthuumaus ja Rafaelin Enkeli. Saattoi olla isälläkin arpaa näissä näinkin nuorekkaissa kappaleissa. Hän kun on semmoisen 30v soitellut ammatikseen tanssibändissä. Eli humppasektori on aika hyvin näpeissä vaikkei päällepäin sitäkään uskoisi.

Yläasteen ajaksi tuo soittelu sitten suurimmaksi osaksi jäi. Lukioaikana pieni innostus hiipi takaisin lähinnä Stratovariuksen takia. Opettelin soittamaan joitain parhaita Jensin synatilutuksia kuten nyt esimerkiksi Black Diamondia.

Lukion loppupuolella saman kylän poika Pete sitten heitti jollain kotimatkalla, että pitäisikö perustaa bändi. Vastasin, että pitäshän se. Pete soitti huonosti kitaraa ja minä huonosti koskettimia. Soiteltiin yhdessä Peten huoneessa aina viikonloppuisin ja öisin ja noilta ajoilta on kaksi huikeata sävellystä: Rain ja Curse of Moon. Ensimmäisessä on ihan tarttuva riffi ja toinen on lähinnä rasittava. Musiikkityyli oli jotain Stratovariuksen ja Manowarin välimaastossa. Itselläni oli niin paska syntikka, ettei siitä kummiakaan soundeja löytynyt. Armeija-aikana bändiin liittyi rumpaliksi Veil-Matti ja bassoa soitti hetken Antti. Bändin nimi oli pääasiassa Wolflord. Meillä oli helkutin hieno logokin, muttei sitä koskaan käytetty.

Vuonna 2000 aloimme kuunnella progempaa musiikkia Dream Theaterin ja Symphony X:n innoittamana. Musiikkityylikin siirtyi sinne päin. Velipojan kautta löytyi uusi rumpali Jori ja uusi basisti Janne. Soittelimme Jorin kodin kellarissa ja autotallissa progressiivista rockia ja metallia. Biisejä oli tuhottomasti, mutta laulaja puuttui. Ensimmäisiä studionauhoituksiakin kävimme tekemässä ilman laulajaa. Bändin nimi oli tuolloin Global Illusion. Meidät pyydettiin ensimmäiselle keikalle yläasteen kevätjuhlaan, jossa oli useampi sata yleisöä. Sinne tuli laulajaksi pikkuveljeni. Kaikkia jännitti julmetusti. Kukaan bändistä ei ollut kuullut veljeni laulavan koskaan ja hänen debyyttinsä tapahtui isolle yleisölle kukkapaidassa ja 70-luvun farkuissa. Illalla oli kisat Alavuden kentällä ja joku 9-luokan tyttö tuli kysymään minulta "miksi soitettiin playbackina?". Ei me soitettu. Oltiin vaan treenattu hyvin. Kapteeni Amerikka tuurasi kitarassa ja örinät kävi mörisemässä Kinnorin laulaja.

Tämän jälkeen velipoika kuului kalustoon. Teimme studiossa muutaman demon, mutta emme me oikein päässeet eteenpäin. Vaikka biisit oli hyviä, niin englanniksi laulaminen kuulosti vähän Idols-Agnesilta. Jotenkin soittelu vaan väsyi ja hiipui.

En muista vuotta, mutta sanotaan että 2005 teimme reunionin ja kokoonnuimme Peten mökille. Teimme hullun päätöksen soittaa rauhallisempaa musiikkia ja vielä suomeksi. Nyt velipoikakin pääsi käyttämään akustista kitaraansa. Tämä innosti kaikkia paitsi Jannea ja hän feidasi itsensä. Sattui kuitenkin sopivasti, että Kurikan multi-istrumentalisti Jaku tapaili siskoani ja innostui liittymään bändin basistiksi. Bändin nimeksi muotoutui Ruuhet, jonka isoin esiintyminen julkisuudessa on ollut varmaankin Joensuun SM-hallien rytmityhmänä. Moni täällä nauraa bändin nimelle, mutta se kuvaa erinomaisesti musiikkimme tunnelmia.

Teimme demonkin jokunen vuosi takaperin ja tuon demon tuotoksia voi kuunnella täältä ja täältä. Nyt olemme jotenkin sitten aktivoituneet uudelleen ja tarkoitus olisi pitää vähän useammat treenit kuin viime vuonna. Loppuun vielä pieni esittely bändin jäsenistä:

Pete (kitara+laulu): Sapsalammen mies. Mutta nykyään yrittää tehdä Turusta siedettävää. On kokenut kunnon muutoksen ja monet voisivat pitää häntä hulluna. Mutta jos mies näyttää Rob Zombielta ja on sairaanhoitaja, niin onko se väärin? Vaikuttaa myös bändissä Autere, joka on varsin sopuisaa iskelmähumppaa. Tuolta kun kuuntelee esim. Consume-biisin, niin tipahtaa tuolilta. Ainakin Ste.

Jori (rummut): Aseman ukko. Helsingin herra. Pahan näköinen, mutta hyvin kiltti. Täydellisyyden tavoittelija, joka ei vieläkään ole tajunnut tehtävää mahdottomaksi näillä soittokavereilla. Soittelee myös toisessa bändissä nimeltä EZ Aquarii.

Sami (laulu+kitara): Skeptinen luonne, joka varmasti on rauhallisimman musiikkityylin fanittaja tästä poppoosta. Onnistuu välttämään roudaamisen oikein mainiosti.

Jaku (basso): Kurikka-Helsinki. Kaikkiruokainen lähes kaiken suhteen. Kaikki käy. Todennäköisesti soittaakin mitä vaan, kunhan saisi päivän aikaa opetella.

Huomisesta alkaa sitten kova kuntokuuri kaiken jouluisen mässäämisen korjaamiseksi. Mies täysin tukossa.