maanantai 28. kesäkuuta 2010

Myytinmurtajat: Onko Tiinanmäki mahdollista juosta alle 3min?


Ma 21.6: 8,5km rento - Ihan helppoa, mitä nyt oikea polvi oikkuilee

Ti 22.6: 12,5km - 11x100m/höl/13-15" - Oikea etureisi kovasti kireä, sataset kyllä kulki hyvin.

Ke 23.6: LEPO + jooga 30min - Oikea patellajänne kipeä ja arka.

To 24.6: 4x300m/45-47"/2'+2x200m/1.45'/30-32"+2x100m/1.15'/13" - Ei kipuja, mutta juoksuun ei ehtinyt jotenkin mukaan. Liian nopea rata minun hermotukselle...

Pe 25.6: 8,3km kevyt - Ihan kevyt tossuilu ennen ajomatkaa.

La 26.6: LEPO - Eliittikisat

Su 27.6: 10km - 1km TÄ - Tiinanmäen ennätysyritys.

Ma 28.6: 9,5km rento-reipas - Ajomatkan jälkeen aikamoista hakemista.

Jätän Myytinmurtamisen loppuun, jotta joutuisitte lukemaan tyhjänpäiväistä lätinää alkupalaksi. Juhannus oli ja meni. Juhannuskin on hiukan juhlana yliarvostettu, mutta hienoja urheilumuistoja siihen kyllä liittyy. Aika monta juhannusta on mennyt kisoissa. Kilpailijana tai katsojana.

Tällä kertaa olin juhannuksen Pohjanmaalla ja siihen kuului pikkuisen tapahtumanohjaushommia Kuortaneen Eliittikisoissa. Kuortaneella on mukava olla hommissa. Porukka on niin rutinoitunutta (...eli iäkästä). Jokainen lajijohtaja on varmaan jo ollut Bubkan telineitä siirtämässä silloin aikojen alussa, joten tehtävät sujuvat. Kuortaneen pääjuttu on lähes aina ollut alustavasti keihäs. Niin nytkin. Norski vei omansa, kuinkas muuten.

Itselleni odotettu tapahtuma oli Shabun juoksu. Siinä täyttyi kaikki Shabun ominaispiirteet: krapulainen habitus - kahden sekunnin myöhästyminen startista - kova loppukiri. Saakelin käpy vielä runttasi toiseksi. Eihän aika älytön ollut, mutta jos tuollaisella meikäläisen Quasimodo-ryhdillä vedetään 3.47 ja vielä 40-vuotiaana, niin pitää arvostusta löytyä.

Jukka ja Matti napsuttivat aika odotetunlaisen suorituksen ja "iso musta mies" pääsi kaikista varotoimista huolimatta jälleen väliaikoja huutamaan sisäpuolelle rataa. Samana päivänä tuli vielä kaksi hienoa uutista: Utriainen ja Hamm EM-kisarajan alle. Alkaa olla mukavasti juoksijoita siellä. Vielä Harjamäki Espoossa rajan ali, niin alkaisi ihmisillä olla melko vähän perusteita vinkua juoksun huonolle tasolle. Pontta tarvitsisi ainakin miesten kuula: kaksi osallistujaa Kuortaneen Eliitissä...

Saarijärvelle piti sitten mennä juoksemaan se 800m. En mennyt ja menemättä oleminen oli monen sattuman summa: auton pakoputken ongelmat - väsyneet jalat Eliittihommista - helvetin tuulinen sää - ongelmat koiran kanssa - nauste. En tiedä nausteesta mitään. Se löytyy Norjasta paikkana, mutta täällä Idässä tuntuu olevan trendikästä viljellä sanaa vähän joka paikassa. Jos tällä tulisi sitten yhtä urheilijaksi, kuin sananviljelijätkin.

Pitää sitten torstaina takoa Jämsässä 1500m. Mysteerivastus ei ilmaannu paikalle. Valitettavasti. Uskon, että syy oikeasti on se, että tällä kertaa vastus muisti hääpäivänsä etukäteen. Edellisinä vuosina minun on pitänyt siitä muistuttaa. Jämsässä riehutaan muutenkin koko viikonloppu, lauantaita lukuunottamatta. Silloin on erinomaisen tärkeä tapaaminen Tuska-merkkisillä festivaaleilla.

Jalkapallo on torvista huolimatta osoittautunut mielenkiintoiseksi. Tohon ja Vainikan vankkumaton Saksa-fanius taitaa tänä vuonna saada boostia, kun kaalinpurijat koneistaa kovia maita kyykkyyn. On muutamia tuomarimokiakin nähty, ihan suuremman luokan pöllöilyjä, mutta oletan Saksan siitä huolimatta olevan kova. Harmi on se, että Argentiina saa tuon maan vastaansa. Tulee matsien matsi siitä. Jos saksa häviäisi, saisi Diego vielä pari päivää vieroitushoitoa. Muuten taitaa olla turmion tie.

Sitten myytinmurtoon. Toisena juhannuspäivänä (onko sellaista edes?), no joka tapauksessa 2 päivää aaton jälkeen vuonna 2000 olin armeijan suorittanut kloppi ja viettänyt väsyneimmän juhannuksen ever väsynneimmässä viettopaikassa ever eli Kalajärvellä Peräseinäjoella. Siinä sitten tylsyyden ja ärsytyksen huumassa lähdin Tiinanmäkeen eli kotikyläni pururadalle. Isä tiedusteli lähtiessäni, että mihin olen menossa. "Tekemään Tiinanmäen ennätyksen!", vastasin. Entinen ennätys oli 3.06,3. Ajoin Camrylla radan viereen, venytin takareidet ja juoksin aivan täysiä mäen päälle ja sieltä sen mitä jaksoin maaliin. Kello sanoi 2.56,93. Tuota ei oikein uskottu kylänväen piireissä tai ehkä uskottiin, mutta ei ihan varmana pidetty. Varsinkaan kun en todistajien läsnäollessa juossut jälkeenpäin kuin 3.01. Tuo kierros on 997m pitkä.

Nyt kun sitten tasan 10 vuotta myöhemmin olen mielestäni hyvässä kunnossa ja Saarijärvikin jäi välistä, päätin lähteä testaamaan paljonko Tiinanmäki kulkee. Ihan samalla metodilla en kyllä verkkaillut, vaan juoksin kokonaiset 4km alle ja kiersinkin radan tutkiskellen juoksulinjoja. Rataprofiili on suunnilleen sellainen, että ensimmäinen 50m on loivaa nousua - 100m loivaa laskua - 150m loivaa nousua - 200m hyvin jyrkkää nousua - 50m hyvin jyrkkää laskua - 100m loivaa laskua - 150m hyvin jyrkkää laskua - 50m jyrkkä nousu ja loivaa laskua loppusuoralle. Pohja on ihan rehtiä sahanpurua. Vanha kunnon pururata, jonka puoliväli on mäen huipulla. Tiesin, että pystyn juoksemaan mäen päälle melko kovaa, mutta kovavauhtinen alamäki tiukilla mutkilla pelotti. Ei vauhdin suhteen, vaan nivelten ja polvien.

Isä tuli autolla todistamaan suoritusta. Isän oma ennätys on 3.15, joka on juostu 36-vuotiaana. Alitin sen muistaakseni yläasteella. Niin paljon jännitti, että syke oli 165 viivalla.
Starttasin matkaan. Ensimmäinen nousu tuntui kankealta, loiva lasku ja ensimmäinen mutka oli hieman pehmoinen, enkä saanut juoksua askeleen päälle. Ärsytti ja teki mieli luovuttaa (tätä ilmiötä, ei kovin usein muualla tule!). Loiva ja pitkä nousu kuitenkin kulki hyvin ja vieressä kulkeva oja tuoksui täysin samalta kuin 20 vuotta sitten pienenä poikana. Siitä tuli hyvä mieli ja runttasin isän neuvojen mukaan "päkiällä ja lyhyellä askeleella" mäen ylös. Viimeinen jyrkkä nyppylänousukin meni ihan hyvin. Mäen päällä käännöksessä katsoin kelloa: 1.26! Toinen puoli on vähän pidempi, mutta laskuvoittoinen, joten aikalailla samoissa ajoissa kuin ennätys. Kädet puutuivat alamäkeen lähtiessäni, joten ylämäki oli tultu kovaa.
Alamäessä mietin vain lantion asentoa ja tarkkailin askeleita. Tiukka mutka meni hyvin ja osuin arvalla vielä kovalle linjalle yleensä aika pehmeässä alamäessä. Viimeinen jyrkkä nyppylänousu kuitenkin hyytyi aivan älyttömästi ja viimeisten 200 metrin aikana kuiva puru alkoi polttaa kurkussa. Juoksu hajosi aivan hirveäksi loppusuoralla, mutta en miettinyt sitä vaan yritin pitää askelrytmin tiheänä. Isä odotti kellon kanssa, kuin niin monta sataa kertaa ennen tätäkin juoksua. Itse en saanut kelloa pysähtymään, mutta 2.55 oli näytössä kun viivan ylitin.
"Paljon meni?", kysyin. Isä ei ilman laseja nähnyt, mutta arveli 2.55,9. Olin pirun tyytyväinen. Lopulta aika oli 2.55,86. Käsiaikojahan nuo tietysti oli, mutta pienestä asti Tiinanmäessä on laskettu myös sadasosat. Kotiin juostessani keuhkoja poltti aivan helvetisti. Pahalta tuntui.

Vaikka palautuminen ja rohkeus ei ole enää 19-vuotiaan tasolla, niin oli erittäin hieno todistaa itselleen, että pystyn vielä juoksemaan noin kovaa. Ei tuo tietysti tässä "paperilla" niin kovalta tunnu, mutta Sapsalammen pururadalla voi käydä koittamassa. Reitti ei ole helppo juosta kovaa. Ystäväni T. Patonki löi joskus isän kanssa vetoa, että juoksee alle 2.35 tuon reitin. No ensiksi olisi tietysti radalla pitänyt juosta tuo aika... Uskon kuitenkin, että 2.45 alkaa olemaan huipuillekin kova suoritus tuossa. Utriaisen Jussin alamäkitaidot voisivat olla parasta toppia tuolle radalle. Tällä hetkellä reittiennätys on minun ja siihen on kyllä vielä tossua kulutettava myös kylämme nuoren lupauksenkin. Omat kykyni saattaisivat riittää 2.50:een. Koitetaan sitten 10 vuoden päästä.

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Treenit vaan, ei muuta...

Ke 2.6: 10,5km rento - vähän väsyneeltä tuntui hengitys

To 3.6: 8km - 6x300m/2'/45-47" - 2 viimestä painoi jo aikalailla, vähän täys olo

Pe 4.6: jooga 30min - jalat oli todella väsyneet, joten juoksusta lepoa

La 5.6: 10km VL - hemmetin hyvä kulku, kovaakin oli helppo juosta

Su 6.6: 14km kevyt - peruskulku.

Ma 7.6: 8km kevyt - ihan kevyt aamuhölkkäily, ilta pakkauksen tuskaa

Ti 8.6: LEPO - vastaavasti muuton tuskaa ja helvetinmoista kantamista

Ke 9.6: jooga 30min - perusväsynyt päivä

To 10.6: 10km - 6x300m/2'/45"-48" - pohkeisiin otti aikalailla. Vähän liian pitkät piikit kai

Pe 11.6: 9,5km polkujuoksua pitkin metsiä - rento Kuhasalon remputus, vähän jalat painoi

La 12.6: 10km kiihtyvä - Hemmetin hyvä meno, ei ongelmia

Su 13.6: 17,5km kevyt - jalat raskaat, mutta kulku hyvä

Ma 14.6: LEPO

Ti 15.6: 9,5km rento - hyötyliikuntaa, työhommia juosten

Ke 16.6: 5km-3x100m + 800m TÄ 2.08-2.10? + 3x100m - Jukan vauhdissa hallissa, tosin juoksu muuttu vedon loputtua aivan perseeksi. Ei oikein väsynyt, muttei kovempaakaan päässyt

To 17.6: 9km rento - helvetin raskasta. V-polven sisäsyrjä vähän kiristelee

Pe 18.6: LEPO + hieronta 60min

La 19.6: LEPO - vasen polvi vähän kipuilee

Su 20.6: 7,5km reipas 3.46/km - hengitys oli helppoa, jalat vähän juoksemattomuudesta tunnottomat. polveen ei kuitenkaan sattunut.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Uusi tukikohta

Nyt on muutettu. Omakotitalo, hemmetin paljon enemmän näpräämistä ja hemmetin paljon vähemmän netin näpräämistä. Treenattu on, mutta treenit on kellossa. Paska Garminin muurahaisagentti ei nyt ota toimiakseen. On nimittäin uusi tietokonekin. Jos nyt lyhyesti kaikesta...

Harjoittelu on edennyt hyvin. Ei vaivoja. Uudet Adizero Adiokset ja aika hyvä kulku. Kolmesatasia on juostu ja tänään Jukkaa häiriten 800m maksimivauhtia. Tietysti hallissa, niin kuin aina kesäkuun puolessa välissä. 2.08-2.09. Ei se ollut helppoo, muttei vaikeetakaan. Saarijärven kasilla sitten laitetaan Leskisen pasmat sekaisin. Eka tavoite on vaatimaton 2.05 tuntuma. Voi mennäkin. Tänään voisi vedota vaikka "jäniksen" hiukan parempaan kuntoon. Siksi ei mennyt. Jyrkät kaarteetkin ja vaikka mitä.

Pian alkaa Eliittikisa-rumba. Siellä taas tuskaillaan kopissa luurit päässä ja huudetaan lajijohtajille. Jännä on nähdä miten homma toimii Espoossa. Toivotaan, että pääkaupunkiseutukin saisi hyvän kisan.

Mitäs muuta... Tuomo läpsytti 30 kiekkaa kunniakierrosta ja tuli hengissä töihin. Kova jätkä. Treenit lisään sitten, kun tuo paska toimii.

Niin: Argentiina voittaa potkupallon ja Diego saa lisää perunajauhoja ja uusi Scorpions on hyvä. Ihan oikeasti on.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Kunniakierros

On aika katkaista hiljaiselo. Olen tärkeällä asialla, nimittäin urheilevan nuorison. Ensi viikolla järjestetään Joensuun Katajan perinteinen Kunniakierros -tapahtuma, joten pitäähän se omakin korsi kantaa kekoon.

Kommentti -osioon voi ilmaista halunsa tukea meikäläisen ponnistuksia. Otan vastaan ainoastaan kierrosmaksuja. Kuinka paljon olette valmiita maksamaan siitä ilosta, että 87-kiloinen has been kiertää rataa ensi tiistaina? Kunniakierroksen varat menevät lyhentämättöminä nuorisoyleisurheilun tukemiseen!

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Elossa taas.


Ke 19.5: LEPO

To 20.5: 8,5km rento - suvanto silta kova 2.03 - Vähän outo tuntuma juoksuun. Koiranpureman arpi ei oikein tykkää nyt juoksusta.

Pe 21.5: LEPO - koiranpureman takia.

La 22.5: LEPO - pureman takia.

Su 23.5: LEPO - takia.

Ma 24.5: 12km rento - helppoa, vähän haava kiristeli.

Ti 25.5: LEPO - Heslingissä suku- ja sukkuloimassa.

Ke 26.5: LEPO - Edelleen.

To 27.5: 9,5km - 5km kova - Jukan kanssa sinnittelin 5km. Aivan hyvän tuntuista.

Pe 28.5: 10km rento - hengitys ei kulkenut.

La 29.5: 5x300m/2.5'/45-47" - Tuulinen sää. Kulku ihan hyvä, mutta piikkarituntuma aika hukassa.

Su 30.5: 7km kevyt - Aivan pirun hellänä pohkeet. Olikin raaempaa tuo piikkarihomma jänteille kuin oletin.

Ma 31.5: 15km rento - junnujen kanssa rentoa polkujuoksua.

Ti 1.6: 4km reipasta 3.42-3.53/km + 10x100m/2,5'/14-16" - Ei oikein pysynyt juoksu kasassa teknisesti. Kovempaakin olisi päässyt kevyesti, mutta nopea juoksu radalla on vähän hukkateillä.

Hiukkasen on aikaa kulunut, siitä kun viimeksi täällä on turistu. On tullut lomailtua. No ei ole. Töissä ja muuttotouhujen valmisteluissa on aika mennyt. Kyllä sitä nyt jotain on tehtyä tullut.

Koiranpuremasta tuli oletettua isompi juttu. Haava parani aika kauan ja nyt vasta on semmoinen kestävä rupi. Pienikin haava pohkeessa kiristää tuota akilleksen seutua aika ikävällä tavalla, joten se on vähän häirinnyt harjoittelua.

Tässä on nyt uusia tavoitteita edessä ja harjoittelu on muuttunut hiukan ratajuoksuun tähtäävämmäksi. Ohjelma on taas variaatiota omista ja muiden mielipiteistä ja pakkojutuista. Katsotaan mihin sillä päästään, mutta kesän tavoite on se 800m kovempaa kuin JKU:n pitkätukka.