sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Nivala-case. Osa 3.

Kriittinen katsaus menneisyyteen eli raavitaan SM-maastojen onnistujat ja epäonnistujat minun näkökulmastani. En ole koskaan pitänyt amerikkalaisesta "kaikki on tosi jees"-raportoinnista. Jos menee ja epäonnistuu, niin epäonnistuu. Joka suorituksesta voi löytää jotain hyvää, mutta aikuisten SM-kisoissa voi mielestäni antaa myös heikoista suorituksista palautetta. Eritoten silloin kun itse on näinkin paska.

Ja nuoremmista vanhoihin käy matka.

N17 4km

Onnistujat:
  • Oona Kettunen - Katajaisten tyttö muistuu Jämsän karnevaaleilta. Ei ehkä alkuun kuulunut leiriläisten lahjakkaimpiin junioreihin. Asennetta kuitenkin oli ja nythän on tytöstä kasvanut hyvällä tekniikalla juokseva nainen.
  • Anna-Kaisa Saari - Hiljainen ja pieni tyttö Ylivieskasta kuuluu myös Jämsän kävijöiden vakiojoukkoon. Alusta alkaen on hänestä ollut aistittavissa kestävyysjuoksuun tarvittava pitkäjänteisyys ja tietynlainen omaehtoisuus. Nyt jo neljäs. Vielä vuosi tässä sarjassa, joten aihetta on odottaa nousua mitalikantaan.
  • Ellinoora Myötyri - Tuntematon nimi, mutta 14-vuotiaana voitti Flying Finnsin lauantaina ja 11. oli sija 17-sarjassa. Ensi vuonna tuolla kehityskaarella kuuden joukkoon.
Ei ihan lähtenyt:
  • Ester Schulman - Maantien mestari ei sitten yltänytkään mitaleille. Vaikka maasto ei suosinutkaan maantieaskelta, jäi kärjelle luvattoman paljon.
  • Saara Nikander - Muutaman viime vuoden Saara on ollut kova, jopa tässä sarjassa. Nyt toinen. Toki se hyvin on, mutta...

M17 4km
















Onnistujat:
  • Vesa Linnamaa - Jumiskon voittoa varmasti odotti kaikki, mutta Linnamaan hopea oli pienoinen yllätys. Hyvin on mies petrannut laukkaansa vaikka esimerkiksi viime vuodesta. Lahdessa nimittäin vasta 15. 
  • Ilkka Saari - Pakko on nostaa kotikylän poikaa. Toiselle kierrokselle lähtiessä rohkeasti kakkoseksi. Yksi kisojen traagisimpia kanttauksia loppusuoralla. Silti alkaa vaikuttamaan siltä, että Sapsalammen kylästä tulee vielä oikean lajin harrastajia.
  • Pohjois-Karjalan junnut - Ikään nähden poijjat kirmasivat onnistuneesti. Viimeisen mutkan tyyleistä olisi saanut näyttävän koosteen, mutta videointi ja tunnelmointi ei sovi yhteen. Pelkkiä jalkoja ja purua.
Ei vaan:
  • Samuel Rautiainen - Missä mies? Ei se nyt noin ole kunto voinut kadota SM-maantien jälkeen. Kärkiporukassa kyllä ensimmäisellä kierroksella, mutta olisiko tullut taktinen kömmähdys?
  • Miika Eskuri - Ukolla on ties kuinka monta SE:tä. Aivan ylivoimainen vielä muutama vuosi sitten. Joku on valmennuksessa mennyt pieleen, kun ei kule. Harmi, sillä tähän kaveriin ainakin itse uskoin kovasti.

N19 4km

Onnistujat:

  • Rantasen sisarukset - Suvereenia hallintaa. Meri oli ylivoimainen siskoonsa nähden, mutta niin oli siskonsakin seuraaviin. Se on jännä, miten naisista tulee näitä sisarusmenestyjiä.
Miksei?:
  • Zenitha Eriksson - Ollaan kuitenkin aika lähellä Suomen kärkeä ratamatkoilla, mutta sitten maastoissa ero karkaa lähes 2 minuuttiin? Se on paljon. Varsinkin neljällä kilsalla. 2min on sellainen puuhastelijan ja urheilijan raja. Itse olen kovasti siellä puuhastelupuolella.

M19 6km

Onnistujat:
  • Martti Siikaluoma - Mies oli eittämättä usean veikkauksen TOP-6:ssa, mutta en ihan hevillä usko kenenkään veikanneen kultaan. Kekkiä ja Keskipoikelaahan sinne odotettiin.
  • Jesse Laukkarinen - Suunnistajan kloppi kampesi viiden sakkiin. Hyvä suoritus ja vauhtikin kohtuullinen.
Pienoiset pettymykset:
  • Jaakko Piesanen - Maantieltä hopeaa, nyt 9. Odottelin itse ainakin kuuden joukkoon.
  • Lari Laurila -  Lieneekö velipojan ansiota, että uskoin miehen lähemmäksi kärkeä. Toki nuori vielä, mutta 2.14 kärkeen?

N22 4km

Onnistujat:

  • Nina Chydenius - Lähes ainoita silmää miellyttävän askeleen omaavia juoksijoita tässä sarjassa. Voittoaika oli suoraan sanoen surkea. Se olisi nimittäin riittänyt nuorempien naisten sarjoissa vasta kolmanneksi. Kuitenkin uimarista juoksijaksi. Ei huono.

Ei näin: 

  • Lähes kaikki muut - Jos voittoaika on 15min ja hopealle tullut häviää puoli minuuttia on jossain vika. Taso on kertakaikkisen matala. Aina voipi selitellä, miten ei maasto sovi askeleelle ja niin edelleen. Ei se silti ole hyvä selitys. Kymmenes hävisi lähes puolitoista minuuttia. Ok, Klemelällä oli jalka kipeä, mutta minkä helvetin takia se sitten juoksi? Yks sun toinen rojahti maahan kuoleman kielissä. Ei noilla ajoilla ja tuolla matkalla saisi kyllä tuntua niin pahalta. Säälittävä kisa, todellakin.


M22 6km






















Onnistujat: 

  • Pekka "Schpekki" Toivola - Jos mies sanoo edellisellä viikolla, että voittaa SM-kultaa ja tekee sen, on hän kova jätkä. Jos sama mies sanoo kisapäivän aamupalalla, että ratkaisee kisan alussa, on hän vielä kovempi. Jos edelleen sama mies pitää kuudella kilometrillä sellaista vauhtia, että nelosen väliaika oikeuttaisi miesten nelkun neloseksi, on hän rautaa. Hullu jätkä, mutta rautaa. Huh...
  • Arttu "Barrios" Vattulainen - Joensuuhun muuttaessani Artun specsit olivat heiveröinen ja aika hitaanläntä pikkupoika. Tällä hetkellä siellä voisi lukea Rolls-Roycen tapaan: Uskottava tulevaisuuden juoksija, kirikyky riittävä. Ei kannata jättää Arturon kanssa loppumetreille ratkaisua. Kiri puree ja niin tekee myös aurinkolasit.
  • Viktor Lövdahl - Hiihtäjä - suunnistaja- juoksija. Kaikki käy. Kisailijan pää on kohdallaan. Kiri ei ihan riitä, mutta tuolla lajivalikoimalla sekin on hyvää keskitasoa.
  • Tommit Sundell & Hytönen - Tasapainoinen juoksu molemmilta. Komealla kirillä ensinmainittu vei voiton.
Paremminkin olisi voinut mennä: 

  • Antti-Pekka Niinistö - Ei pelkää kovaa alkua ei. Mutta jos Katajalaiset vielä hyvää hyvyyttään varoittavat Pexin tappoalusta, niin voisi olla järkevä uskoa. Kannattaa hommata jostain Toivolat vs. Muu maailma. Siinä on vain yksi lause: "Niin maan helvetin täysiä tai ei ollenkaan!" Ja lause pätee ihan kaikkeen tekemiseen... Fiksummalla vauhdinjaolla... no, ehkei sittenkään.
  • Oskari Pennanen - Nyt ei lähde. Juoksu ei näytä hyvältä, eikä se tahdo kulkeakaan. Lahjoista se ei varmasti purista. Ehkä nyt on vaan aika alkaa tekemään tosissaan kunnolla hommia? Ainakin jonkinlainen muutos on tehtävä tai junnusarjojen hallitsevin kestokone on selätetty.

N 6km


Onnistujat: 

  • Johanna Lehtinen - Ei onnitella kovasta juoksusta vaan onnitellaan siitä, ettei onnistunut hajottamaan nilkkojaan. Liian helppo juoksu.
  • Katarina Skräddar - Kuka? Ei ole tuttu nimi, mutta nuan vaan pronssille. Taitaa päämatkat tulevaisuudessa olla maran ja puolikkaan tienoilla. Yllätysnimet ovat aina hyvä juttu.
Ei kulje: 
  • Iso osa muista - Taso oli N22:n jälkeen päivän himmeintä. Naisissa on vauhti kyllä alhaalla. Johanna saa reippaalla vauhdilla yksin juosta. Kymmenes jää 2 minuuttia. Ei ei... Muutama kova puuttui, mutta muutaman langan varassa roikkuu naisten kestävyysjuoksu yleisessä sarjassa.

M 12km

Onnistujat: 

  • Henri Manninen - Kangasniemen pieni suuri mies väläytteli loppukiriään ja nousi 3 sekan päähän Jussista. Josko se sitten ensi vuonna pitäisi tempaista Jussilta mestarin valtikka, häh?
  • Jere Pajunen - Hienostihan se juoksi Muukkonenkin, mutta Pajuselta ei Katajalaisetkaan odottaneet tällaista. Rohkeasti kärkeen vaan mukaan. Alku oli vähän turhan raaka, mutta toinen kutonen oli vain 20s hitaampi kuin ensimmäinen. Suunnistajaksi hyvin.
  • Francis Kirwa - Vuoden hölkkäillyt Francis olisi ollut komeanpuoleisesti viides ilman takareisikramppia. 
Ei aina:

  • Mårten Boström - Missä oli kulku kun oli ns. suunnistajan maasto? Ei vaan taida silti se Måren vauhti riittää vaikka olisi pehmeämpikin pohja.
  • Juha Hellsten - Hetken jo luulin, että hävisi TuWen iäkkäimmällekin juoksijalle. Ei sitten kuitenkaan. Hellin raastohymy ei ihan päässyt parhaimpaan irveeseen. Tohon kanssa luultiin, että sieltä se vielä nousee. Nyt vaan ei.

M 4km


Onnistujat: 

  • Janne Ukonmaanaho - Kasarihengessä vaippayön jälkeen voittoon. Voin todistetusti sanoa, että tätä vähän jo ennakoin. Toho ja Allu nimittäin naureskelivat, kun toimiston kisaveikkaukseen laitoin Nuijapään kärkeen. Hyvältä näyttää, kunhan ei pöllö lennä päähän ja kompastu banaaninkuoreen tai muuta yhtä epäloogista, mitä hälle usein käy.
  • Jussi Utriainen - Uskoikohan itsekään?
  • Juuso Metsälä - Kivastihan se pörröpää juoksenteli. Ei aivan näin kovaksi uskottu, mutta näytti olevan rastinarrien päivä.
Epäonnistujat:
  • Erä-Jorma - Hyvän sketsin olisi saanut kyllä miehen kisanjälkeisistä lausunnoista. Kuntoa on ja vauhtiakin, mutta jos tässä nyt sitten voisi vähän vedota alustaan?
  • Miro Laurila - Raaka alku. Ei kuulemma lähde mistään pistesijoista tappelemaan, mutta jos juoksutaukoa on ollut... Voi sitä silti järkeä käyttää. Reitti oli pehmeä ja ylämäki pitkä, vähemmälläkin hapottaa. 
  • Olli Pulkkanen - Vanhahan se on kuin taivas, mutta kyllä huhut treenaamisesta ja kunnosta antoi odottaa parempaa. Ehkäpä radalla sitten.


KISAJÄRJESTELYT

Plussat:

  • Toimitsijoiden määrä
  • Reitin profiili
  • Aikataulut piti
  • Liikenneärjestelyt toimivat
Miinukset:
  • Huonot opasteet - Piti ihan itse osata.
  • Ennakkoinfotus sivuilla - Liikennejärjestelyt olivat mystisiä.
  • Reitin alusta - Täysin susi.
  • Kisaruoka - Melko vettä.
  • Kuulutus - Tragikoomista.
  • Palkintojen jaon kuulutus - Ei kuulunut.

Näin on Nivala ruopattu. Ensi vuonna Pudasjärvelle. Se on lajille hyvä, että ollaan näissä isoimmissa metropoleissa kisaamassa.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Nivala-case. Osa 2.

Kaikki junnustartit tuli seurattua, niinpä omaan juoksuun valmistautuminen oli vähän puolittaista. Junnusarjojen ja muutaman veteraanistartin jälkeen hurautettiin takaisin hotellille. Iso Karjalainen lähti painelemaan juosten kohti hotellia ja voitti melkein vahingossa paikallisen puolimaratonin. Aika jännä päivä oli kyllä valittu puolimaratonin järjestämiseksi...

Othimma murkhinaa ja hiukan lepoa. Sitten saapuikin loppu Katajalaisten joukko. Yhdessä siirryimme tutustumaan reittiin. Tuomo lähti tekemään loputtomia varmistuksia ja juoksijajoukko - mukaan lukien meikäläinen - päätyi kiertämään kisareittiä.

Kisareittiin tutustuminen oli hyvin erikoinen. Turun Weikkojen nuorekas 12km:n joukkue jännitti seuraavan päivän starttia kovasti. Lieneekö kokemuksen puutetta? Ihmetys oli suuri reittiä analysoitaessa. Heräsi ainakin seuraavanlaisia kysymyksiä:

- Miksi todennäköisesti hyvä/kova latupohja on peitetty uudella purulla? Jo pikku nappulana opin, että uusi puru laitetaan syksyllä! Ei siis viikkoa ennen kisoja.

- Miksi rata on väkisin rakennettu jokkisradan päälle?
Kai sitä olisi voinut kiertää ihan jossain, missä on alunperin hiekkaa tai purua tai nurmea?

Osa juoksijoista hätkähti kun näkivät tumman hahmon vasten ilta-aurinkoa. Kyllä!!! T.Lehtinen juosten tutustumassa reittiin! Hell oli jopa googlannut miesten nelosen nimet ollessaan täydessä varmuudessa, että Tuomo on salanimellä juoksemassa.

Illalla taas syötiin ja iltaa vietettiin Jirin kanssa huoneessa, sillä Toho ja Iso Karjalainen lähtivät punomaan valmennuskuvioita paikalliseen. Euroviisuja seuraten uni tuli väkisin. Sen verran tylsää soppaa se oli. Illan hämyssä paranneltiin vielä painonheiton SE:t ja syötettiin Jiri palloksi.

Aamulenkki vaihtui aamusaunaan ja kunnon aamupalaan. Siinä ruokailu pysähtyi hetkeksi kun ikkunasta näkyi kovaa juokseva Vattulainen. Mutta hetken päästä oli kahvilusikka mennä keuhkoon, kun ikkunasta näkyikin kovaa juokseva T.Lehtinen!?! Mitä helvettiä!?! Näin kuitenkin oli. Mies aamulenkillä.

Päivän seurailin muita startteja. Lähes kaikki muut startit, missä Katajan urheilijoita juoksi, olivat jännittävämpiä kuin oma. Oma starttiaika hiipi jotenkin yllättäen päälle. Pieni verryttely Räsäs-Matin kanssa. Pari aukkaria. Vessajonossa kaksi kertaa samojen miesten kanssa.

Tiedustelin eräältä keltaiset lasit omistavalta konkarilta kisakenkäsuositusta:

Toomio: "Piikkarit vai tossut?"
Konkari: "Varmaan tossut olis järkevämpi, lopulta varmaan ihan sama, mutta itse valitsen piikkarit. Se on niinku paljaalla vetelis."

Valitsin tossut. Lompsuttelin calling-telttaan, jossa juoksijat pelkäsivät nilkkojen pyörimistä ja suunnistajat nauroivat reitin tasaisuudelle. Pihalla 80-syntyneet kehäraakit Suihkonen-Stenbeck naureskelivat starttia odotellen. Viivalla oli myös Saarelma. Tuli mieleen, että en ole onneksi ainut 1980 syntynyt hullu joukon jatkona. Ja huokaisin, että onhan se keltalasinen konkarikin vielä rivissä.

Laukaus. Aivan sitten helvetisti purua silmissä ja suussa. Ja mulla oli sentään aurinkolasit. Tuntui, että pakko pysähtyä. En pysähtynyt. Tutkailin ennen starttia, että ulkoreuna reitistä on kovempi. Sinne siis. Maltilla eka kilsa 3.17. Alamäki tuntui hyvältä, en kuitenkaan luukutellut. Ylämäkeen taittaessa edessä häämöttivät Rahkosen ja Hipin selät. Mieleen juolahti Hipin voittaminen. Maltoin kuitenkin vielä ylämäen. Toinen kilsa vain 3.40 luokkaa.

Toiselle kierrokselle kiristin vauhtia. Alamäessä paiskittiin lisää vauhtia. YLE:n miehet kannustivat, koska Eliittikisoista tunnetaan. Rahkonen läheni, myös Hippi. Monta miestä tuli ohitettua. Kilometri 3.29. Ylämäkeen lisää hönkää. Rahkosen ohi. Hipin selkä vierellä. Viimeinen mutka ja Hipin rinnalle. Mutta ei, kyllä se lihasmassalla voitti. Neljäs kilometri sama 3.29 ja se ylimääräinen reilu 100m sitten jonkin verran.

Maalissa olo oli hyvä. Suoritus oli yllättävän hyvä harjoitteluun nähden. En perhana hyytynyt. Räsäsen Jarin lettikin oli siinä jossain lähimailla tai ainakin näköpiirissä. Kisan voittajasta ei mitään tietoa. Hyvillä mielin kamppeet vaihtoon ja verkkailemaan. Taisi lopulta olla Suihkonen, joka sanoi reittiä kuitupitoiseksi.

Kaikki urheilijat katosivat jonnekin, joten lähdin loppuverkkailemaan yksin. Takaa kuitenkin kuului huuto. Räsä-Matti lähti mukaan hölkkäilemään. Mies noitui sijoitustaan kieltäytyen ottamasta askeltakaan kisareitillä. Niinpä lähdimme kohti Kokkolaa hölkkäilemään.

Profiili reitillä oli ainakin minun mieleen. Mäet olivat juostavia, puolet lenkistä katsojille seurattava. Reitin ratkaisuvaiheet olivat kuitenkin yleisöltä piilossa ja kilometri oltiin hiukan ontuvan selostuksen varassa. Obed Kiprukui ja Johanna Peipponen tökki pahasti ja kaiken kruunasi Kaatuneiden Muistopäivä-vitsi. Useimpien mielestä paska alusta oli varmaankin minun edukseni. Keskimäärin vauhdit hidastuivat ja minun hitaahko vauhti riitti korkeammalle. Sijoitus 55. on sama kuin Liedossa 2003. Molemmat kisat ovat tuntuneetkin lähes samalta. Loppua kohti kiihtyviä juoksuja, joissa viimeisellä kierroksella on ohitettu useampi juoksija.

Illalla häämöttää pm-maastot ja 6km. Odotetaan mitalia.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Nivala-case. Osa 1.

SM-maastojen jälkeinen tyhjä olo. Pää täysin tyhjä. Johtuiko viikonlopun jännityksestä myös se, ettei jääkiekon MM-kulta tunnu juuri miltään? Ihan hieno juttu, mutta se on jo nähty...

SM-maastojen matka alkoi perjantaina. Karjalaisten kaksikko oli kyytipoikina ja matka sujui rattoisasti. Nivala paikkana on aika tylsä. Jos alkuasukkaana olisin siellä main samoillut, niin vielä olisi hetken voinut matkaa jatkaa. Eipä siinä, peltojen keskeltä kaupunki kuitenkin löytyi.

Pikainen majoittuminen paikalliseen Puustelliin, joka oli muodikas varmaan 80-luvulla. Paikkana palveli silti tarkoitusta. Aika nopea varusteiden vaihto ja kohden kisakeskusta. Reitti tarkasteltiin ja taktiikat hiottiin. Sen verran hifisteltiin myös kisakengän valinnassa, että ammattilaisetkin olisivat nauraneet pihalle.

Ruoka oli hyvää ja sitä syötiin paljon. Puuroa matalalta lautaselta ja niin edelleen. Kalaa oli tarjolla niin paljon, että alkoi jo kidukset kasvaa itsellekin. Toisaalta reitti pölysi niin paljon, että kaikki ilmansaantikeinot piti koittaa käyttää. Palataan siihen kuitenkin myöhemmin. Karjalaisen kaksikko kolusi kaikki Nivalan kaksi hedelmäpeliä niin tyhjäksi, ettei paikallisten pelimummojen tarvitse eläkettään niihin hassata moneen kuukauteen. Illalla katseltiin peli läpi ja sitten unta kuulaan.

Lauantai-aamu aukeaa tuulisena ja aurinkoisena. Aamupalaa naamaan ja suunta Pyssymäelle. Sen verran korkealla oli nyppylä, muuhun maastoon verrattuna, että tuuli pyöritti pölyä varsin ansiokkaasti. Siinä sitä seurattiin startteja ja odotettiin OK-Karjalaisen juoksua.

P14/15 oli junnujen starteista viimeinen. Jännitys oli kova niin valmentajalla kuin valmennettavallakin. Ainakin jälkimmäinen oli lähes valkoinen.

























Nuorukaisten startattua matkaan oli selvää, että Alajärven Ihamäki oli taktiikassa Pexin jäljillä - alusta asti kovaa. Siihen lähti Jiri, Uutela ja Hussa mukaan. Ensimmäinen kilometri juostiin kovaa 3.16/km. Ensin pojat kiersivät 1,5 km ns. kisakentällä ja sen jälkeen juoksijat lähtivät lenkille.




















Porukka oli hyvin kasassa vielä lähtiessä alamäkeen...




















...mutta takalenkin kätköissä Haapaveden Hussa oli letti liehuen siirtynyt kärkeen. Kovaa alkuvauhtia pitänyt Ihamäki piti hopeansa ja OK-Karjalainen juoksi OK-juoksun pronssille.

























On hieno juttu, että poikien ikäluokka on kovatasoinen ja kovaan vauhtiin kykeneviä on vielä melko monta. Tämä tietää hyviä kisoja ja aikoja. Mitalisijojahan voidaan kierrättää vielä monta vuotta.

Flying Finns-maastot siis näissä merkeissä.


















torstai 12. toukokuuta 2011

189. Muu vaara

Huomenissa edessä matka Nivalaan. Lähdemme etukäteen jo perjantaina, koska OK-Karjalainen starttaa jo lauantaina. Junnumaastot ovat hauska tapahtuma seurattavaksi, vaikka osanottajia onkin melko niukasti. Nivalan sijoittuminen Suomen kartalla saattaa vähän verottaa, mutta kyllä siihenkin kylään himpun verran enemmän mahtuisi kilpailijoita.

Tänään oma juoksu oli huonon ja välttävän välimailta. Jalat periaatteessa "ihan hyvät", mutta hengitys ei toiminut ollenkaan. Hieronnan jälkeinen lenkki on ennenkin ollut paska, mutta ei se aiemmin hengitykseen ole vaikuttanut. Siitepöly aikoo siis sittenkin viedä sen huononkin terän meikäläisen juoksusta. Perkeles!

Omaa ja Jirin juoksua enemmän jännittää kisojen liikennöintijärjestelyt. Onhan se ennenkuulumatonta, että Nivalan keskustasta on bussikyyti kisa-alueelle. Tämänkin vielä voisi ihmismieli käsittää, mutta että vielä maksullinen?!? Viis euroo/sivu?!? Ja samassa kyydissä kulkee vielä huoltajat, talkoolaiset, katsojat. Tuskin yksi bussi riittää. Ei jumankauta... Kisat on viety paikkaan jonne käytännössä joutuu liikkumaan omilla autoilla. Sitten kun pääset perille Nivalaan, jotkut paljon kauemmaskin, niin joudut sitten bussikyydityksiin? Huhhei. On ekologista, mutta onko käytännöllistä? Toki omallakin autolla saa tulla,vaan lähteäpä et saa ennen kuin päivä loppuu. Näinkö se nyt sitten on ymmärrettävä?

Otetaan fiktiivinen esimerkki vaikka Ahkeraa edustavasta juoksijasta, joka juoksee miesten 12km klo 11.30. Hän ehkä tulee verryttelemään jo klo 10.00. Joten bussiin Nivalasta puolelta. Siinä napsutellaan kisa kolmen sakkiin ja sitten olisikin kiva päästä majoitukseen huilimaan, koska miesten 4km, jonka juoksija myös juoksee, on vasta klo 16. Eli 3-4h aikaa palautua, jopa nukkua. Mutta kun ei. Paikalta ei näiden ohjeiden mukaan pois pääse. Bussilla ainakaan. Joten odottele siinä sitten jossain ahtaassa pukuhuoneessa seuraavaa starttia.

Helposti luulisi, että hiihtokeskuksena toimivalta alueelta löytyisi parkkitilaa henkilöautoille? Vai kulkeeko talvellakin (,jolloin hanget vievät vähänkin parkkitilan) bussit hippohiihtojen kisailijoille?

Minua ei haittaa viettää paikan päällä aikaa. Kisoja on hauska seurata ja oma juoksu tuskin kovasti voi siitä heiketä. Ja voihan olla, että homma jostain syystä toimiikin. Mutta jos ei, niin voi kisoista tulla kaikkien aikojen floppi. Muistetaan kuitenkin, että kisoihin on vapaa pääsy (miinus bussikyyti 5€.)!!!

EDIT: Juuri tulleen tiedon mukaan kisa-alueelle onkin ennakkotiedoista poiketen pääsy omilla autoilla. Se pelastaa paljon.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Kuin Raivo(saari) härkä loppusuoralle.

Viimeiset tonnit on vedetty, viimeiset oluet hörpitty ja ensimmäinen shortsilenkki tehty. Ja näin on vajaa viikko SM-maastoihin. Tonnit kulki hyvin. 4km Nivalan melko ronskilla rataprofiililla taittuu 3.25/km. Eli vain 15s/km hitaammin kuin toivoin.

Ylämäet tuntuu helpolta. Samoin alamäet. Tasaisen juoksu kovaa on from perse. Toisaalta tasaista ei Pyssymäeltä paljon löydy. Paikat on kutakuinkin ehjänä, mutta yhtään kisaa ei tänä vuonna ole alla. Eiköhän tuo nyt vanhasta muistista sen verran.

Lauantaina löytyisi meille vanhuksille 30-vuotisten veteraanikisat. Sen verran lapsenmielisyyttä löytyy rinnasta, etten periaatteessa sille osallistu. Tuossahan pitäisi Jukan ja Jussin juosta, että se olisi minulle kriteerit täyttävä SM-kisa.

Kyllä sitä onkin aika kauan jo juostu. Ei toki niin kauaa kuin Z, mutta Mikkelistä asti on SM-maastoja taivallettu. Parhaita reittejä ovat mielestäni olleet Lieto-03 (mudasta huolimatta), Lahti-98 (Keskisalon lippiksestä huolimatta) ja Mikkeli-97 (pikkupojan jännityksestä huolimatta). Ankeimpina reitteinä pidän Saarijärveä-06 (pirusti puita ja pölkkyjä) ja Varkautta-05 (kuin olisi Joensuun keskuskentällä juossut vallia ylös ja alas.)

Huomenna viimeistelytreeni OK-Karjalaisen kanssa ja loppuviikko höntsäilyä.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Aivan hyvä.

Saattaa tästä sittenkin tulla jotain. Kyllä mäkitreenillä kummia saa pienessä ajassa aikaan. Vielä kun olisi aikaa ja asennetta muukin urheilijan elämä hoitaa tarvittavalla pieteetillä, voisi päästä oikeastikin siihen Katajan SM-maastojoukkueeseen.

En kerro vielä, miten olen treenannut. Haluan nimittäin uskoa omaan konseptiini. Jos julkaisen sen täällä, alkaa joku kertoa, miten itse olisi tehnyt. Tällöin hyväuskoisena ja sinisilmäisenä alan noudattamaan jotain muuta ja lopputulos on huono. Sitähän se varmaan muutenkin on, mutta edetään nyt näin. Sen voin kertoa, että takareidet ja penikat on hivenen arat ja akilleskin muistuttelee. Sykkeet onneksi jo normaalilla tasolla.

Vähän avautuisin SM-maastojen pitopaikasta. Ei Nivalassa mitään pahaa (vaikkei kyllä hyvääkään tule mieleen), mutta outo valinta. Minkä helvetin takia pitää kisat järjestää paikassa, jonne ei pääse kuin helikopterilla järkevästi? Kisapaikalla ei kuulemma ole parkkipaikkoja vaan sinne on bussikuljetus Nivalan keskustasta. Maasto voi olla hyvä, miksei reittikin, mutta hyvän reitin nyt saa vaikka Kihniölle. Kihniökään ei ole liikenteen suurimpia risteyskohtia. Ensi vuonna ollaan sitten Pudasjärvellä. Sinne kuitenkin menee tie.

Tänään löytyi Anttilasta edullisia levyjä. Esim. koko Megadethin tuontanto 4,99/levy. Ostin pois kuleksimasta, kun suurin osa on vain kasetteina jossain synnyinkodin kaapissa.

Huomioitteko muuten Vapun aikana iltapäivälehtien varoituksen. Otsikkona: "Varo Vappuna: 100 foliopalloa voi nostaa lapsesi ilmaan!" Jotenkin muistelisin, että se yhdenkin pallon saaminen oli vähän kiven alla junnuna. Ehkä standardi nykyperheissä on vain 100 palloa/nappula. Jumaliste, mitä touhua...

Ja näinkin selkeän musiikin parissa on mäkiä loikittu.