Lontoo 2012 - Olympiaveikkaus

Olympiaveikkaus yleisurheilun osalta:

Säännöt: Veikataan jokaisen kysymyksen kohdalla olevalla tavalla. Rivimaksu on 5 euroa. Kaikki rahat menee pottiin, rahat jaetaan kolmelle ensimmäiselle. Viimeiselle ilmainen osallistuminen. Rivit maksetaan tilille FI 16577005 20205607. Maksaa voi myös naamatusten ENNEN kisojen alkua. Rivejä voi pistää niin monta kuin haluaa! - Sijoitukset lasketaan virallisten sijoitusten kautta. Vain kisojen aikana tapahtuvat muutokset sijoituksiin lasketaan (esim. protestit/mahdolliset doping-käryt). Jos suomalainen ei saa tulosta, ja ei virallisesti sijoitu, kysymys hylätään. Ei siis kannata veikata DNF. Jos ehdokkaana oleva henkilö jää kisoista pois, niin häntä veikanneet ovat veikanneet valitettavasti väärin. - Tulosveikkauksissa tarkat tulokset ellei toisin sanota. Sentit ja sadasosat. Jos veikkaa keihään tulokseksi 86, niin se käsitellään 86,00m. - Jokaista kisapäivää kohti saa suorittaa YHDEN vaihdon veikkaukseen. Sen on kuitenkin tapahduttava ennen jokaisen kisapäivän ensimmäisen lajin alkua. Vaihdon voi laittaa tekstiviestinä, sähköpostina tai facebookin kautta. Vaihtoja ei voi säästää, vaan niitä voi käyttää ainoastaan yhden päivässä. - Voittajaehdokkaat ovat virallisten osanottajalistojen mukaisessa tämän kauden paremmuusjärjestyksessä. "Joku Muu"-ruutu korvaa listalta puuttuvat nimet. Esim. valinta Hoffa-Joku Muu tarkoittaa, että mitalikolmissa ovat Reese Hoffa ja kaksi vaihtoehdoista puuttuvaa nimeä. "Joku Muu"-ruutu toimii mitalistien kansalaisuuksissa samalla systeemillä.


Aikaa veikata perjantaihin asti, ennen kisojen alkua vastaus oltava perillä.


LINKKI STARTTILISTOIHIN


LINKKI VEIKKAUSLOMAKKEESEEN Veikkauksen etenemistä voi seurata blogin kautta (http://ensivuonna.blogspot.fi/) tai Facebook-profiilin kautta. Kysymyksiä voi laittaa toomio@gmail.com tai Facebookin kautta.

Nerve End Ilosaarirockissa

Paikallinen "pikkupoikien" bändi Nerve End soitti kutakuinkin kuudennen keikkansa Ilosaarirockin Rekka-lavalla. Tätä olimma kuuntelemassa.

Bändi huudettiin lavalle ilman suurempaa ääntämisoppia: "Nerve - End, Nerve - End!" Ihan kaikkien yllätykseksi bändi ilmestyikin lavalle. Bändin ulkoasu oli jokseenkin tavallinen metallibändin habitus. Tai ei sittenkään. Kitaristilla oli rastat ja basisti näytti alkuaikojen Newstediltä. Rumpali näytti ihan rumpalilta ja laulaja oli perinteinen hevimies.

Siinä poikain kanssa arvuuteltiin avausbiisiä. Arsonist se taisi olla. Kyllähän se toimi. Yleisöä alkoi keikan edetessä hiipiä lavan läheisyyteen. Eikä ihme. Soundipuoli oli oikein kivasti onnistunut. Selkeitä rytmejä selkeillä soundeilla. 

Biisimateriaalihan ei vielä kovin laaja ole. Nuori bändi. Siksi parin cover-biisin soittaminen sopi aivan mainiosti. Varsinkin kun kyseessä oli, ainakin ulkopuolisen mielestä, bändin suurimman esikuvan biisejä. Regulator on Devinin vanhaa materiaalia. Biisissä on tarttuva rytmi, ja se liimautuu yleisöön hyvin enskuulemalta. Love? taas on uudempaa SYL-mättöä. Nasakasti istui sekin muun kattauksen kanssa samalle lautaselle.

Puolivälissä oli saatu hyvinkin Rekkalavan yleisöennätys haltuun. Yleisö oli pikkubändille hämmästyttävän runsaasti mukana, joten mikäpä siinä. Itsellänikin alkoi niska nykimään. Sen huomasi seuraavana päivänä myös kipuilmiönä. Kaverille bändi oli biiseiltään tuntematon, ja hänkin syttyi mukavasti keikkaan.

Keikan välispiikeissä oli pääosassa hivenen hämärä painiasu-tarina . Ehkä se piti paikkansa, mutta melko outo oli. Painiasut kyllä encoreen sopivat. Pitäähän sellainen huumori säilyttää. Kuka helvetti jaksaa metallia ilman kieltä poskessa? Venom Willow oli viiminen biisi. Täysin odotetusti. Meno oli leppoisa niin yleisössä, kuin bändillä. Keikasta jäi energinen fiilis.

Kehitettävää:

• Välispiikit - Kokemuksen puute kuuluu. Ei ihmiset paljoa tarvitse, tekohauskuus on tekohauskaa. Käykää Kotiteollisuuden keikalla. Tylsää musiikkia, mutta välispiikeistä voi maksaa sen 15 egee. Myös toisin päin: Käykää PMMP:n keikalla. Paskat välispiikit, mutta pätevää soitantaa.
• Perfektionismista voi keikalla tiputtaa vähän - Kitaristista ja laulajasta tulee mieleen, että mennään teknisesti aika ylärajoilla. Keskittyminen oikeinsoittoon on niin ulosvälittyvää, ettei siitä välity ilo. Kuulemma kitaristi oli tehnyt yhden virheen. Tiedän, progeäijä voi tämän takia  tappaa itsensä. Mutta itse en kuullut kyllä mitään. Enemmän tukkaa ilmaan ja pari huiluääntä metsään. Who cares? (Toisaalta en tiedä, kuinka eloisa itse olisin jos äiti pyörisi pitissä...) Laulajalla Devin-karjunta lähtee sairaan hyvin. Sellainen tunne ei vaan välity. Asennetta lisää! Tulee sitä keikkailemalla.

Priimaa:

• Tekninen soitto vs. biisit - Näin nuoreksi bändiksi tarttuvia kappaleita. Melodian kauneus ei kärsi teknisyydestä. Se on nuorilla kavereilla haastavaa. Sisäpiiriläisille muistiksi "Out of Control". Hirveetä paskaa, vaikkakin aika vaikea soittaa.
• Soundit - Selkeä äänimaailma. Uskallusta soittaa yksinkertaisesti. Taustanauhat tukevat muuta soittoa, eivät ole pakonsanelemaa lisämöykkää.
• Basistin esiintyminen - Ei mitään tietoa, kuinka paljon tuli virheitä, mutta mieshän nostaa katsojan fiilistä sadalla asteella. Kunnon eläytymistä, aitoa iloa ja liikettä. Muut kaverit tästä mallia, niin keikan energia-akseli tulee kasvamaan äärettömyyksiin.  (Edellinen lause oli parodiaa lyriikoista...)

Keikasta arvosanaksi 8,5/10. Heti Rival Sonsin jälkeen festareiden parasta antia.

Helsinki tapahtumaohjauksen silmin - Osa 7.

Hiukan myöhässä tulee viimeinen päivitys. Olosuhteista johtuen piti vähän rauhoitella.

9:30

Lähdin lenkille kun aikaa kerran oli. 25 kilometriä tuli kierreltyä. Juoksin jonnekin Tapiolaan ja Westendiin ja jonnekin. Ja takaisin. Keli oli jopa kuuma, mutta ei vielä hiostava.

12:00

Kirjoittelin lenkin jälkeen blogin edellisestä päivästä. Laittaa tämäsin nettiin myös surullisen kuuluisan Mekhissi-pätkän...

14:00

Lähdin tekemisen puutteessa lompsuttamaan kohti Stadionia. Hain viereiseltä huoltsikalta take away-kupposen, ja tunsin itseni hetken kaupunkilaiseksi se kourassa kävellessäni. Suoraa tietä torniin, jossa Pasas-Janne kuunteli kahta biisiä:

Ensimmäinen:

Toinen:

"Olis edes hauskaa elämästä puolet / Eihän täällä viihdy kuin kokoomusnuoret." Briljanttia nerokkuutta. Näistä lähtökohdista siis lähdettiin viimeiseen päivään. Tyttöjen farkut sai alkunsa siitä, että itselläni sattui jalassa sellaiset olemaan. En kyllä sitä ostaessani tiennyt.

14:30

Syömään. Seiväsryhmä siellä spekuleerasi kisojen antia. Saatiin myös ihan oikeasti suklaista suklaakakkua. Ja kimmo sai mansikan. Sievis-Japi tuli tekemään Karjalaiseen videohaastattelun. 

15:30

Vaikka aikaa oli roppakaupalla, olikin yhtäkkiä ihan pirunmoinen hoppu ja hätä. Piti käydä YLE:n palaveri ja hoitaa esittelyajat lajijohtajille.

16:00

Viimeinen kisapäivä alkaa. Turnauskestävyys alkoi himpun verran piiputtaa. Ei ihan niin tarkkana jaksanut olla enää. Kuoppiskin herpaantui. Jopa niin paljon, että alkoi kuuluttamaan pohojalaasittain: "Bulukakovaa tuloo!"

16:30

Sitten alkoi epic fail. (Joku teinien termi, en tiedä mitä oikeasti tarkoittaa.) Ensinnäkin videomiksauskone otti ja kaatui. Taas. Videotaulut siis pimenivät. Kuuluttamossa alkoi sen päiväinen härdelli. Vedettiin johtoa ja bootattiin konetta. Manattiin ja taisteltiin. Tämä touhu jatkoi eloaan.

Satuin siinä katsomaan kännykkään. "Kappas, joku tuntematon numero soittaa. Liekö kilpailunjohdosta?" Ei ollut. Jostain ranskalaisesta urheilulehdestä. Soittivat ja kysyivät, saako Mekhissi-videota levittää. Voinko kommentoida jotain jne. Sanoin, etten ole kuvaaja, ja tässä on nyt vähän muutakin pientä päällänsä... Puhelu loppui. Katsoin, että muitakin on soittanut. Ihan vaatimaton 100 puhelua tullut! Ei jumalauta... Seuraavaksi soitettiin Maikkarilta. Ei näihin vain ollut aikaa. Siirsin vastuuta, ja käskin ottamaan yhteyttä kuvaajaan. Löin luuria korvaan muutamille, kun ei vaan ehtinyt. Mailiakin oli tullut. Yli 1700 kappaletta. Samaa aihetta koskien.

Tässä vaiheessa alkoi vanne puristaa päätä. Ohjauksen onnistumiseksi tein radikaalin päätöksen ja poistin videon. Piilotin myös blogitekstit. Alkoi nimittäin mennä kaikki väylät tukkoon.

18:50

Kisojen ehdottomasti odotetuin hetki valuu maahan. Niklas kaatuu. Kuuluttamon kova meteli, vaihtuu seiniin sinkoileviksi kyniksi ja papereiksi. Itseäni ketuttaa niin paljon, ettei loppukisasta paljoa jää muistiin. Jouduin kyllä Atelle huomauttamaan, että pettymyksestä huolimatta kisa kannattaa kuuluttaa loppuun asti. Onneksi sentään Norjan "liimaletti mopopoika" voitti kisan.

19:30

Flag handover alkoi olla viimeinen kohtaus päivän kässärissä. Poissa oli veto. Väsy ja uupumus. Toki myös masennus pituuden ja tonnivitosen pettymyksistä. (Onneksi Nikke kuittasi tämän Lapinlahdella.)

20:00

Kisat ohi. Kisaviikko ohi. Täysi jumi. Matti oli tuonut shampanjaa. Hieno ele, vaikken tykkääkään. Kilpailunjohto kävi kiittämässä. Tarkkailija Bert sanoi, että paremmin tähän ei olisi pystynyt kukaan. Olympiatasoa. EAA:n event presentation-vastaava kävi myös kiittelemässä. Mies oli jättiläinen. Kolme metriä pitkä, puolentoista metrin kädet ja painoi 200 kg. Sit vaan seis.

Lähes Pasila lähes vaikenee.

Larsin laukku.

Oikeassa yläkulmassa norsu. En nähnyt omiani.

Veikkauksen lopulliset tulokset. Vielä kerran.

Helsinki tapahtumaohjauksen silmin - Osa 6.

9:00

Löördaaki. Ei ihan niin aikainen herätys. Jopa hieman kiire, kun piti olla puolelta Stadionilla. Siihen kuitenkin komeasti ehti vetäistä aamupalan. 14,5min kävellen tornille. Vauhti kasvaa.

9:30

Olihan se nyt varma, että palautteeksi tuli perjantaina liian NOPEA aikataulu. Sen siitä saa. Ei jaksanut siitä murehtia, joten lauantai päätettiin vetää niin kuin se olisi alunperin vedetty. Matti oli tuonut torilta äijä-henkisesti mansikoita ja porkkanoita.

Herkkää on.

9:45

YLE:n palaveri. Samat kaavat. Kaikki pöydässä istuvat hiukan jumissa.

11:00

Kisat alkaa. Tällä kertaa oli viestejäkin luvassa, mikä kertoo kisojen lähenevästä lopusta. Pirulliseksi viestit tekee se, että vaihtoalueiden vierestä pitäisi mahdollisesti löytyä keltainen lippu. Se taas ilmaisee rikki mennyttä vaihtoa tai ratarikkoa. Lippuja on kaukaa vain niin saakelin hankala havaita.

12:20

Aavistuksen uniseen aamupäivään toi ensimmäisen säväytyksen Lehtis-Johku, joka taisteli ainakin kuuluttajien mielestä yllättävänkin hyvin. Tässä vaiheessa Kaikkonenkin avasi silmänsä ensimmäisen kerran.

13:00

Naisten satasella oli mukana Christine Arron ja Merlene Ottey. Kovaa menevät, vaikka ovatkin vanhemmiten lihoneet aika lailla. Ohjauksen kannalta ei ollut ongelmia. Seiväskin alkoi. Bergius säädötteli ensimmäisen hypyn. Eihän sitä nyt EM-kisoissa viitsi niin tarkasti omaa vuoroa tarkkailla...

13:55

Tonnivitosen toisessa alkuerässä meinasi lähteä niin taju, kuin kuulokin. Nikke veti niin pirun komeasti, että kuuluttamo repesi täysin. Ainakin itseäni suomalaisten menestys radalla pieksee kaikkien kenttälajien menestystä mennen tullen.

Sitten alkoi taas ihme koomailu seiväspaikalla. Tällä kertaa kyseessä olikin urheilijat, ei TD. Aluksi tietysti oli seiväskölvien ammattimaiset haastatteluvastaukset. No, se on jokaisen oma asia, miten fiksun kuvan haluaa itsestään antaa.

Sitten Tanskan kaveri alkoi tahmaamaan. Ensin hän seuraili tilannetta, että tarvitseeko hypätä korkeammalta kuin oli hypännyt. Oli menossa finaaliin jo näinkin. Ei kuitenkaan siinä räknätessään tajunnut sanoa lajisihteerille, ettei hyppää. Näin ollen aika alkoi juoksemaan, ja mieheltä meni yritys läskiksi. Hänpä tästä alkoi mussuttamaan, mutta ei tietysti sillä mitään voittanut. Jos haluaa jättää korkeuden väliin, pitää se ilmoittaa ennen hyppyluvan tuloa lajin sihteerille. Jos ei ilmoita, menee yritys. Ihan sama käyttääkö sen vai ei. Tämän hän vielä jotenkin nieli. TD teki kerrankin hyvän päätöksen päättää kisa. Tämä ei sitten tanskalaiselle sopinutkaan. Hän olisi halunnut käyttää jäljellä olevat kaksi yritystä 560:n ylittämiseen. Se on Olympiaraja. Syynä se, että oli hyvä kulku. Tästä sitten mussuteltiin eestaas niin kauan, että luureihin alkoi tulla Kallioniemen Ramilta pohjalaasia kutsumanimiä. Itse en suuremmin jaksaisi valitella jos EM-finaaliin kuitenkin pääsee. Hyppää siellä sitten sen rajan.

15:00

Aamupäivä alkoi olla paketissa. Saukkonen ja Jykä palasivat naamat sopivasti punoittaen koppiin. Saukkonen ei seiväsmiesten kommenteista hätkähtänyt. "Kävisivät vaikka kimppuun, niin tulis vähän väriä!" Mies laittaa itsensä likoon.

16:00

Käytiin kentällä ottamassa tiimikuvat. Ruokalassa jauhettiin Jykän ja Saukkosen kanssa sitä kuuluisaa itseään. Väli tuntui vähän tylsältä, kun oli jo tottunut toimintaan. Tupi lähti nukkumaan. Edellisiltana oli kuitenkin aloittanut harjoittelun minuutin alitukseen nelkulla. Ensimmäiset harjoitukset olivat: 500m täysiä autokaistaa Töölön suuntaan. Toinen harjoitus oli 2x50m hotellin lähistöllä. Väsyttäähän se. Varsinkin jos sen jälkeen lähtee metsästämään Ivetin nimmaria.

17:00

Arvokisoissa juostaan aina Media Race. Tarkoittaa, että median edustajat juoksevat kilpaa kisanäyttämöllä. Helsingissä oli vuorossa 800m. Kolme erää oli juoksijoita. Suomea edustamassa Mikko Hannulla & Japi Sieviläinen. Katsojia ei toki juuri ollut. Hoidimme tämänkin tapahtumanohjauksesta ammattitaidolla. Kenttäkuuluttajana oli Aki, itse olin äänimiksaajana, Matti kuulutti kopista. Akin vaimoke hoiti musiikin ja Janne videotaulun. Kaikki niin kuin muillekin Appy-hyssistä lähtien. Kovin veti 2.06 ja toisiksi kovin 2.10 pintaan. Ja tämä ei ole vitsi, niin kuin ei huippu-urheilujohtajan valintakaan. Ihan tosissaan nämä juoksivat.

19:00

Ilta alkoi jotenkin yllättäen. Appyille piti viedä puhelimet ja piti sopia esittelyaikatauluja sun muuta. Riittaa lainatakseni heptathatheplonkin oli päättymässä ja kunniakierrokset aiheuttivat päänvaivaa.

Seiväs arpoi kisan siirtämisen ja jatkamisen välillä, koska alkoi satamaan. Siinä on vaara, että laji alkaa muuttua vaaralliseksi. Tuuli heittää seivästä, rata ja seiväs ovat liukkaat sekä patja märkä. Tuntuu, että se niitä eniten ärsyttää. Sadekatoksia roudattiin suorituspaikoille. Syy siihen, miksi ne eivät ole aina kentällä on seuraavanlainen: isohkot kopit tulevat tv-kameroiden ja katsojien katselulinjojen eteen. Suorituksia ei näe.

20:00

Nelkun viestien ajaksi komentolinjaan tuli pari uutta laitetta. Toisesta osuudesta eteenpäin toimitsija ilmoittaa 200m kohdalta maalille juoksevien maiden järjestyksen. Maalilla toimitsija osaa laittaa kärjen lähemmäksi sisärataa ja seuraavat oikeaan järjestykseen. Tällä vältetään törmäyksiä ja toisten joukkueiden estämistä. Ei sitäkään ole tajunnut, vaikka on itse joskus viestiä juoksutkin.

21:00

Ennen iltaa tärkeintä oli, ettei kolmiloikka ja moukari pääty yhtäaikaa. Näin siksi, ettei voittojuhlat tule päällekkäin, vaan kumpikin voittaja saa kaiken huomion hetkeksi. Tätä siinä Ramin kanssa sottailtiin, että miten ero hoidetaan. Moukarissa kuitenkin alkoi heittovälineet hajoilla ja rinkiä piti kuivailla. Näin ero tuli aivan sopivaksi. Äkkiä luulisi, ettei 7kg rautamöykky hajoa, mutta näinkin voi käydä. Katsomon norsu oli saanut sadetakin.

Miesten kymppi lähti matkaan. Hetken jo selviteltiin ottiko voittaja suoraan toisesta rivistä sisäreunalle. Hän oli kuitenkin lähtenyt ensimmäistä rivistä, myöhästynyt lähdöstä ja sitten koukannut ulkoa joukon kärkeen. Kaikki meni oikein. Turkki sai miesten ensimmäisen EM-kullan.

22:20

Viimeinen laji. Miesten 200m. Martina tuli sivuluisussa kaarteeseen ja aivan päätöntä kyytiä maaliin saakka. Gangsta-räppärin oloinen Martina oli iloinen. Räppäri Pettinenkin antoi miehelle sympatiat.

Joka ainoa laji alkoi tasan minuutilleen oikeaan aikaan. Kaikki meni täydellisesti. Jossain vaiheessa Rami kysyikin kentältä, että onko hänen laitteensa päällä, kun ei mitään tarvitse sanoa. Kaikki meni niin hyvin kuin olisi voinut mennä joka päivä, jos YLE, kilpailunjohto ja tapahtumaohjaus olisi saanut tehdä niin kuin on aina ennenkin tehnyt. Nyt ei voi valittaa mistään.

Takana on muuten aika pirun korkea nosturi. Edessä Lieksan pm-viestit.

VIP-alue, jonne ei hevillä pääse.

Appyn kurja kohtalo. Kiitokset kuvaajalle.

Hööne johtaa. Toho teki muutoksen: nimi vaihtui.